Una noche cualquiera en España

****

2007-04-17T16:06:00.000-07:00

"Hello Kitty;) Guess who`s back in Spain. :)"

Että sellasta...

The Greatest Nation on Earth

2007-04-16T15:41:00.000-07:00

Tämän viikon todo-listan kärjessä on Turvallisuus-ja puolustuspolitiikan kurssilla ensi viikolla starttaava simulaatio "Lähi-Idän kriisi 2009". Tosi mielenkiintoista, noita lisää, sillä käytännön penkomisella ja diplomatialla sitä oppii niiiin paljon enemmän. Mä oon Yhdysvaltain ulkoministeri. Harmi että hallinto vaihtuu, joten en pääse leikkimään itse Condi-paholaista, mutta kyllä tämän vallan silti tuntee (ja varmasti näyttää myös hyvältä cv:ssä;). Viime viikot ollaan käyty salaisia kähmintäneuvotteluja ja salaviestejä on vaihdettu luennoilla. Etenkin Israelin pojat ovat (yllättäen) tosi yhteistyönhaluisia ja muutama bisse on niiden laskuun jo tullut juotua.

Tässä pelissä pitää arvioida vastustajia, ja koska kaikki espanjalaisnuoret on niin jenkkivihamielisiä, on terrorisku Jumalan valitsemaa kansakuntaani vastaan varmasti odotettavissa. Irakin joukkueen tytöt ovat taas niin verenhimoisen näköisiä, että sieltä suunnalta on liittolaista turha hakea. Ja strategiaa hiottaessa oon yllättynyt omasta Machiavellismistani, mä en ois lojaali kellekään!

Mutta eniten odotan näkeväni Ranskan nöyryytystä, niiden tiimi koostuu ranskalaisista, joten ne eivät maansa esimerkin mukaan tajua miten pieni tekijä se etanansyöjien maa kansainvälisessä politiikassa onkaan. Heheh, oppivathan olemaan, ja sanomaan perdona eikä pardon.

Ja olen ilmeisesti eläytynyt roolini tosi hyvin, sillä kaikki kolme viimeisen viikon sisällä tavattua uutta tuttavuutta ovat jenkkejä, joita olen aiemmin onnistunut välttelemään todella kiitettävästi.

God Bless America, toivottavasti tän simulaation jälkeen tulen taas järkiini:D

Reissu(i)ssa

2007-04-12T04:04:00.000-07:00

Viime postauksen jälkeen olen käynyt:

Torremolinoksessa(äänestämässä!!!! En muuta, se on yks maailmankaikkeuden karmivimpia paikkoja, kaikki suomijuntit yhdessä espanjalaiskylässä, mun pahin painajainen)

Gibraltarilla: taas kerran apinoita moikkamassa ja isoveikan kans pelleilemässä

Rondassa: kaunis valkoinen kylä/kaupunki oksennusvuoriston keskellä

Madridissa: myöhästyttiin lentokoneesta, joten matka sinne taittuikin vuokra-autolla argentiinalaisen hessun ajellessa tasaista 170 km/h koko matkan, eli siis melkein kuin lentokoneella:) Myöhästyttiin vain massamiekkarista, mutta en ole eläissäni nähnyt niin paljon Espanjan lippuja kerralla. Käytiin vain Retirossa hengailemassa ja paukuteltiin raketteja kun Real Madrid teki maaleja Barcaa vastaan. Loistava matsi oli taas tän kevään KLASSIKKO, harmi vaan et tuli tasapeli.

Barcelonassa: hengailin Rafan kanssa (ollaan nyk. vain kavereita, fine by me) ja mun hostellissa oli vain jenkkejä.. Samoilin itsekseni metsäreittejä pitkin Tibidabolle, en suosittele jos on yksin liikenteessä, aika paljon naarmuja, haavoja ja aidanylittämisiä sisäiltyi siihen haikkaukseen, tyhmän tuurilla ei mitään sattunut...

Amsterdamissa: ekaks Israa moikkaamas ja sitten siirryin mutsin kanssa hotelliin (en enää muistanut että sellaisiakin on hostellien lisäks olemassa, ihan luksusta!) Rakastuin täysin siihen kaupunkiin, täytyy varmaan alkaa elään siihen malliin et se ois joskus mun kotikaupunki.

Rotterdamissa: aika shokki idyllisen Damin jälkeen, kaikki mitä näin oli vain moderneja lasipalatseja, ei kovin kaunista, musta tuli vielä enemmän pasifisti (suurin osa kaupungista tuhoutui sodassa, siksi se on niin moderni). Noh, täytyyhän kunnon Erasmuksen Rotterdamissa käydä, hehheh.

Ympäri Alankomaiden maaseutua: Tuli oikeesti kulttuurishokki, kaikki oli aika samanlaista kuin Suomessa! Espanjan jälkeen niin hiljaista ja rauhallista. Ja kun paikalla oli mutsi, broidi ja broidin tyttöystävän perhe, oli fiilis kuin oisin ollut kotona Suomessa (vaikka tietty kotona puhutaan suomea eikä englantia (onneks vielä kaikki nuoret osas espanjaa joten meillä oli "älä kerro äideille"-kieli;) Tuntu tosi oudolta olla taas huolehdettivana ja paapottavana kun oon tottunut niin itsenäiseen matkustamiseen. Tottakai oli kiva nähdä perhettä ja semi-sukulaisia. Heee, kävin tuulimyllyssä ja tanssin puukengillä!

Eindhovenin yö: hämmentävää, lähdettiin mun uuden Nora-siskon (broidin tyttöystävän sisko) kanssa katsastamaan maisemia (=miehiä) koska niiden mielestä mä tarviin hollantilaisen miehen. Einhovenin baarikatu launtai-iltana oli hassu sekoitus trendibaareja ja junttiloita, vilkkuvia valoja ja alakomaista lallattelumusaa. Ja kaikista pelottavinta olivat pitkät ihmiset. Herranjumala! Espanjan jälkeen kaikki tuntui ihan jättiläisiltä. Ja mä en valittettavasti oo koskaan kuolannu korisjoukkueita...

Granassa turistina: sekä broidin että tyttöjen kanssa, se on aina kivaa, Semana Santana nähtiin kulkueita ja musaa. Ja käytiin yhessä flamencobaarissa konsertissa, se oli ihan parasta. Ei mitään kauniita naisia tanssimassa kauniissa mekoissaa kastanjetit käsissä, vaan raavaita ja vähän tuoksahtelevia mustalaismiehiä pössyttelemässä ja spontaanisti tanssahtelemassa. Siis aitoa flamencoa eikä mitään turistikamaa. Ja tietty Mirador de San Nicolas ja litran Alhambra, aijajaijai.

Conilissa (Cadiz): Rentoa hengailua sekalaisessa seurueessa, kaks suomalaista junttia(;)kaunista ja sivistynyttä neitokaista) jotka ei puhu espanjaa ja kolme espanjalaista herramiestä jotka puhuu vain espanjaa. Eli olin aika tulkkina koko viikon, mutta hauskaa oli, rentoa rantaelämää ja juhlimista. Onneks pojat vähän rauhoitti meidän suomikännitaipumuksia, niin aamut oli helpompia:)

Tarifassa: Manner-Espanjan eteläkärki ja surffaritaivas. I`m in love! Toivottavasti mun ens kesän tukikohta!

Nyt on Semana Santat juhlittu ja töihin pitäisi taas alkaa. Ainakin pitäsi. Tänään aukeaa alakertaan uus baari, johon olen tehnyt tosi paljon pohjatyötä, eli flirttaillut niiden poikien kans aina kun oon nähnyt, pääsin eilen ihan opastetulle kierroksellekin. Eli ilmasia tuoppeja odotellessa... Toivottavasti siitä tulis menestys, tai ainakin siellä hengailis hyvää porukkaa, laiska-Maijan unelma! Voisin jopa varmasti mennä pyjamassa kaljalle;)

Mä oon ihan addiktoinut spinningiin ja Coco-Pops-muropatukoihin (saahan niitä Suomesta? Saahan???!!!). Siitä voitte päätellä jotain mun tänhetkisestä miestilanteesta.

Kiitoksia tytöille matkaseurasta ja kän(n)äyskiintiön täyttämisestä, kummasti sitä taas jaksaa olla Buddha-tyynenä kun on päässyt kunnolla flaidaamaan:D Elämän pieniä iloja: Let It Be rannalla auringonlaskun aikoihin kylmä kalija kädessä ja kunnon verbaalinen ilotulistusriita!

back to square one

2007-03-01T14:51:00.000-08:00

Sorry, oon ollut vähän muualla kuin netin ääressä, joten ei oo tullu päiviteltyä..

Tuntuu kuin olisin melkein taas lähtöruudussa; uudet kurssit, paljon uusia kavereita, uusia kuvioita. Luennot alkoi taas viime viikolla. Paljon mielenkiintoisempia ja-helpompia. Nyt huomaan miten paljon oikeasti oon kehittynyt espanjassa. Tai miten pihalla olin viime syksynä kun kurssit alko, ja miten heikosti puhuin tai YMMÄRSIN alussa. Hehe, nyt mä voin vaan katsella uusia kevään Erasmuksia kun ne tuijottaa luennoitsijaa sillä samalla tyhjällä katseella, vilkuilee epätoivoisena kun muut ympärillä suihkii muistiinpanoja, yrittää itse vääntää jotain jossa ei ole mitään logiikkaa ja ikävystyy kuoliaaksi, puoltoista tuntia on pitkä aika istua ja yrittää keskittyä kun ympärillä puhutaan täyttä hepreaa. Nyt mä oon yks niistä jotka todella ymmärtävät luennoitsijan vitsit, en koko ajan vilkuile kelloa tylsistyneenä ja teen ihan loogisia muistiinpanoja (kuitenkaan kirjoittamatta joka sanaa niinkuin jotkut...)

Ja samalla taas huomaan miten perusasiota joillain kursseilla jankataan. Esim. mun viidennen eli viimeisen vuosikurssin luennolla oikeasti opetetaan politiikan perusteorioita, jotka mä opin aikoinaan mun pääsykoekirjasta, joder!! Mutta yritän jaksaa istua siellä, aiheena on nimittäin Latinalaisen Amerikan poliittiset järjestelmät, eli toivon hartaasti että se muuttuu vähän haastavammaks. Ja nyt kun osaan ja ymmärrän enemmän, voin osallistua väittelyihinkin(aah) Tänään olin tulessa kun poliittisten teorioiden historia-kurssilla keskusteltiin Lutherista. Siellä on espanjalaisten lisäks vain yksi ranskalainen ja yksi italialainen, joten mä olin ainut luterilaisen maan ja kulttuurin asiantuntija;)

Pari viikkoa sitten vierailin viimeinkin Alhambrassa(siis Granadassa oleva entisen islamilaisen vallan muistomerkki, silloisen kuninkaan palatsi ja sen puutarhat etc.. Granadan symboli). Kaunishan se on, ehdolla yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä (ne ilmeisesti valitaan uudelleen?) ja siellä oli kunnon kampanjat käynnissä. Otin noin miljoona kuvaa, mutta parasta siellä oli vain pysähtyminen ja kaikkien niiden taidokkaiden yksityiskohtien ihaileminen. Uskomatonta miten aikoinaan on osattu rakentaa. Ja näin off-seasoninakin se oli täynnä turisteja, onneks Rafakin puhuu espanjaa niin kukaan ei luullut meitä jenkkituristeiks:)

Nyt kun olen viettänyt täällä jo pidemmän aikaa, niin on siistiä kun joku tulee kylään ja voin näyttää kaikkia hienoimpia paikkoja ja vähän "turistijuttuja". Tää on niin kaunis kaupunki (noh, koiranpaskaa ja pussikaljaa, mutta myös ihan kivoja ruskeita rakennuksia), mutta arjessa sen tietty unohtaa ja tarvii vieraat silmät taas sisäistämään tän hienouden.

Olin viikonvaihteessa viis päivää oksennustaudissa syömättä mitään. Great. Katsoin kaikki Youtuben Gilmore Girlsit (siis jaksot, en mitään tyhmiä amatööri-fiilistelymusavideoviritelmiä!). Sitten oli jo pakko vuokrata DVD:nä. Hehee, sain myös Helenan koukutettua, se ei ollut aikaisemmin edes kuullut koko sarjasta (WTF?!?)

Sitten niitä ikäviä juttuja: Suomesta kuuluu taas huonoja uutisia. Mutsi soitti maanantaina että Mökö lähtee sinä iltana. Ne oli valvoneet edellisen yön sen kanssa ja särkylääkkeetkään ei enää auttaneet. Ja mutsi sanoi että katseessaan se oli jo anonut vapautusta. Turha pitkittää sen kärsimyksiä, oli parempi antaa sen mennä kun se vielä oli suht onnellinen. Se eli kuitenkin melkein 14 onnellista vuotta. La Reina de casa, meidän kodin kuningatar. Ja kyllä mä tiesin jo jouluna ettei me enää nähdä, sanoin jo hyvästit, otin paljon kuvia ja videoita. Ja onhan se ollut aina tiedossa ettei koirat elä ikuisesti, neljätoista vuotta on jo aika maksimi. Ja mä oon kinda helpottunut mun porukoiden puolesta, onhan se niille rankkaa ja vastuullista. Nyt ne on täysin vapaita matkustelemaan ja tekemään kaikkea mitä haluaa tarvitsematta stressata Mökönhoidosta, eikä mun ja broidin tarvitse vuorotella hoitajina, etenkään kun kumpikaan ei asuta Suomessa.

Mutta silti tää on mulle maailmanloppu.

hyvin rullaa

2007-02-13T09:23:00.000-08:00

Madrid oli aika mainio paikka, ehkä liian tyylikäs (ja kallis) mulle, mutta hauska käydä ja shoppailla pari päivää. Tosin ensimmäinen ilta oli vähän liikaa mulle, oltiin nimittäin seurueessa, johon kuului ainakin kymmenen suomalaista, mä tiedän että tää kuulostaa tyhmältä, mutta se oli todella outoa. Siks olikin pakko vetää kunnon kännit. Hauskaa vaan et päätin vetää kunnon kännit Kapitalissa(se kuuluisa 7-kerroksinen disco) jossa juomat makso 11e (ja sisäänpääsy 20, joder!!! Perkeles millasen loven se teki mun lompakkoon! Onneksi join pelkkää vodkaa (siis FantaLimonilla) joten seuraavana päivänä ei ollut minkäälaista krapulaa, tosin kuin Tepalla, kjähkjäh!

Seuraava päivä shoppailtiin (kahdet kengät, mutta ei tietenkään Converseja joita olin etsimässä, kaks vyötä, t-paita, koruja, juliste, laukku...) Ja sitten mentiin cenailemaan ja sieltä taas Teean kavereiden kämpille (tosi mukavia españoleja, jotka kai pitää mua nyt aika sairaana/puutteisena mun huonon juttutason takia). Ja loppuilasta mentiin tanssimaan salsaa, jota jotkut osaa ja toiset(=yks suomalainen blondi..) ei. Mutta pojat yritti opettaa mun kärsivällisesti ja kai mä jo jotain pyörityksiä opinkin. Kiva tanssi, ja tanssiessa oli ihan mielettömän hauskaa! Täällä Granadassa ei niin tuu salsaa harrastettua, enemmän housea ja reggaeta, siks vaihtelu on aina herkkua. Ja parasta oli tietenkin nähdä vielä Tepaa tällä maaperällä ja nähdä sen hoodit ja homiet;) Kiitos sulle ja koita pärjätä jäähyväisissä ja Suomen talvessa.

Ja lauantai-illaksi kotiin. Hipercoliin, josta satsi nestemäistä, suomalaisena en tietenkään suostunut ostamaan Absolutia ja Finlandia ois ollu liian klishee (kuka sitä oikeesti juo? Tosin se on kuulemma baarien suosituin kaatovodka Bulgariassa...?) Stolichnaya (paras!!!) tarttui siis mukaan. Ja mikä parasta, löysin Ocean`s Spray-karpalomehua!!!(kaikki mut tuntevat tietää miten onnelliseks se mut sai:D) Pelkkää priimaa (ja tuotesijoittelua). Kotiinpäin ja vodkaetkot. Sitten meille uutta paikkaa korkkaamaan. Mentiin vähän keskustan ulkopuolelle, about kilometrin päähän Plaza de Torosille eli härkätaisteluareenalle jonka kyljessä on discoja. Ja ihan sairasta! Porukka siellä oli kuin jostain Kuopion paikallisesta; tissitoppeja ja huutavia mieslaumoja. Herranjumala, vähän keskustan ulkopuolelle ja päädytään Järvenpään RT:hen! Musta on kai tullut liian city-girl ja oon tottunu tyylikkäästi ja/tai persoonallisesti pukeutuneisiin tyyppeihin (juppeja tai hippejä, mut persoonallisuuksia) tää perushenkkamaukka/zara-tavisjengi oli vaan tosi masentavaa. Mä en nyt kauhean persoonallisesti pukeudu, mutta oon muuten persoonallisen näköinen, se on mun pelastus:). Tää paikka vaan oli niin AMIS alusvaate-silikoni-esitanssijoineen, vähän kulahtaneine baarimikkoineen ja kiiltävähiusvaihaisine gigolo-jorgeineen. Ei enää!! Mutta nopea ja hauska(hmm...) tapa täällä on, että jos vessaan on liikaa jonoa, niin sitten mennään vain jollekin lähikadulle rakkotyhjennykselle (aika NIMBYä)

Tänään on ollut ihan uskomaton sää, oon hengannut lähes koko päivän ulkona t-paidassa, istuen
terassilla kahvilla tai vain hengaillen plazoilla, aah, tää on niin elämää. Ja lomaa on vielä viikko.

Rafa tulee perjantaina ja mennään ainakin Alhabraan, se oli sen ainoa toivomus, muuten sen elämä on kuulemma mun käsissä, hehe!

Ja voimia Kännille taistelussa hyvien Karjala-hetkien takaisinsaamiseksi;) Älä anna niiden jyrätä sun ihmisoikeuksia!

lomailua..?

2007-02-07T08:34:00.000-08:00

Hiihtolomahan se on täälläkin, ainakin mulla. Olen viettänyt kolme päivää Sierra Nevadalla. Jos joku sanoo ettei lautailu oo kunnon urheilua, niin laskekoon itse kolme päivää 8h/päivä monen kilometrin mittasia rinteitä. Aika rankkaa, mut ihan sairaan siistiä! Vuori on nyt vallotettu kehityin taas paljon, melkein entiselle tasolle, hyppelinkin vähän. Täydelliset maisemat, 45 hyvää rinnettä auki, pehmeetä lunta ja paljon hyvännäkösiä snoukkaripoikia;) Aijaijaijai:D

Nyt vaan mun naama näyttää tosi hehkeeltä kun mun nenä ja ylähuuli loistaa ihanan palaneen punaisina.. Omaa tyhmyyttä kun ei käytä tarpeeks rasvaa.. Ja nyt väsyttää, ekaks juhlaputki ilman unia ja sitten laskettelua ilman unia, ei ihme että kroppa on ihan poikki, tänään pitäis vielä jaksaa spinniin. Mutta sain mun tuhannen palan palapelin valmiiks, se oli pieni lomaprojekti, johon ehdin jo kehittää sairaita addiktio-oireita. Tuhat palaa vie yllättävän paljon aikaa, mutta se on aika hauskaa.

Huomenna Madridiin Tepan luo, kivaa! Vähän shoppailua ja paljon juhlimista, kunnon kaupunkiLOMA siis.

Erimaailaisten miesten tapaileminen sivistää, nyt selailen Wikipediasta tietoa Portugalista, että voin sitten päteä kun Rafa tulee:)

Raportoin sitten lisää Madridin jälkeen, nyt vetäydyn siestalle. Hehehe, pitäkää hauskaa siellä pakkasessa!!!

aah/aaarrrrgh

2007-01-31T10:07:00.000-08:00

Tentit meni ainakin suhteellisen hyvin. Toisessa pääsin jo vähän irrottelemaan ja kirjottelin pitkät pätkät demokratiakritiikkiä ja mielipiteitäni sekularisaatiosta ja oli oikeesti ihan hauskaa kun pääs vuodattamaan mielipiteitään paperille mielenkiintosista aiheista, ei kieli ollut mikään este, ja mulla oli iso sanakirja mukana.

Nyt voi siis hyvillä mielin aloittaa lomailun. Eilenillalla mentiin vaan tapaksille, ja tänään ois tarkotus sit lähtee vähän isommin, piiiiiiiitkästä aikaa.

Yks todella outo tapaus: Eilen menin vielä kunnalliseen kirjastoon lukemaan ennen tenttiä, sillä se on kaikkia yliopiston kirjastoja lähinpänä, joten ajattelin kokeilla. Noh, aluks en löytäny varsinaista lukusalia, joten menin vaan yhteen hiljaiseen nurkkaan lukemaan. Siellä ei ollut ketään ja mulla oli iso pöytä ja pehmeä tuoli, aika luksusta. Sitten tulee joku kirjastovirkailija häätämään mut pois siitä, koska siellä ei saa opiskella vaan ne paikat on varattu kirjaston käyttäjille. Okei, ihan loogista, ymmärrän, mutta sillä hetkellä siellä ei ollut ketään muita ja siellä oli monta pöytää vapaana. Mutta ei- mut ajettiin yläkerran lukusaliin. Ja sehän olikin hieno paikka. Sijoitettu suoraan lastenosaston viereen (byääääääh, mamaaaa=aaarrrrggghh!!!) ja siellä oli noin 40 paikkaa jotka kaikki oli tietty varattu tenttikauden vuoksi. Sillä samalla alueella oli muitakin pöytiä, mutta niissä oli OPISKELU KIELLETTY, eli mun piti raahata hyllystä joku tietokirja ja käännellä välillä sivuja, sillä siellä kiersi henkilökuntaa vahtimassa, ettei me varmasti opiskella, no ei, poltellaan pilveä niinkun kunnolliset opiskelijat... Eikä siellä kirjastossa ollut ees muita käytttäjiä kuin niitä saatanan kakaroita ja opiskelijoita. Siis kirjastossa EI SAA OPISKELLA, muistakaa se. Ja kaikki virkailijat tuijotti kuin halpaa makkaraa ja tunsin itseni ihan toisen luokan kansalaiseks vaan sen takia että mä halusin LUKEA MUN TENTTIIN RAUHASSA!!

Käsittämätöntä.

Maailman huonoin Erasmus!!!

2007-01-28T14:51:00.000-08:00

Pffff!!! Viimeisen viikon oon elänyt vaan kirjastoelämää. Se onkin tosi trendikästä näinä päivinä, sillä ens viikolla alkaa tenttikausi. Mun elämään ei tällä hetkellä muuta mahdu kun lääkiksen kirjaston lukusali ja kuntosali. Seitsemän tuntia viikossa kuntosalilla, ja loppuaika kirjastossa, what a wonderful (BORING!!) life!

Tää kuukausi on ollutkin alkupäiviä lukuunottamatta melkein tipaton. WTF!?! Nojoo, ymmärrettäviä syitä, mutta silti mun ei-Erasmuskaverit risti mut Maailman huonoimmaks Erasmukseks, kukaan muu Erasmus ei kuulemma opiskele ja urheile, vaan juhlii vaan. Nojoo, ErasmusErasmus-meiniki ei oo mua varten, ja ainoa hyvä Erasmuskaverikin lähtee pois ens viikolla, joten tolla mua ei saa järkytettyä. Tajusin vaan viime viikolla, että koko syksyn juhliminen ja chillaaminen ei hirveesti tuo menestystä (tai edes läpipääsyä) tenteissä, joten nyt on ollut pakko opiskella. Eikä se lukusalielämä nyt niin kauhean ikävää oo. Käyn lääkiksen kirjastossa, joka on kuulemma yliopiston isoin ja suosituin lukusali. Se on aika flirttipaikka, koko ajan vilkuillaan, yhtenä päivänä mäkin oikein innostuin meikkaamaan ja pukeutumaan KIRJASTOON MENOA varten. Pikkasen eroa suomalaisiin kirjastoihin, nimittäin hyvännäkösiä miehiä riittää;) Silmänruoka on kivaa lepotaukoja varten;) Ja nyt se on ollut ihan täynnä, se on auki lähes 24h ja aamu-ja iltapäivisin sinne on pitkä jono. Vartijasetä kiertelee ja kerää kylmästi tavarat pois jos on ruuhka-aikoina 20 min kauemmin poissa.

Kirjastoelämä luo kivoja rutiineja; oon nyt viikonloppuna käyny aamiaisella läheisessä kahvilassa ennen lukemista, aamiainen ulkona on ihaninta luksusta:) (hinta 3,40) ja sitten Carlosin ja Helenan kans lounaalle lääkiksen ravintolaan (neljällä eurolla kolme ruokalajia pöytiintarjoilulla) ja iltapäivällä kahville söpöön pikku kahvilaan nimeltä El Cielo (Taivas) jossa kaupungin paras maitokahvi maksaa euron. Oi ihana Espanja ja sen hinnat!!!

JA on sitä tullut opiskeltuakin, toivottavasti saan tentit läpäistyä, kaikki vaihtarit aina selittää miten kurssit on niin helppoja, mut mun yks kurssi on ihan sairaan vaikea, ja kurssimonisteissa on sanoja joita edes espanjalaiset ei tunne. Ja ei oo mitenkään hirveen herkkua lukea keskiajan kirkkohistoriasta espanjaks, mutta sillä kurssilla saan tod. näk korvattua Suomessa yhden yhtä hehkeän kurssin. Ja nyt ainakin tunnen kirkkosanaston; paavinvalta, perisynti ja pelastus on hallussa, nyt vaan vetämään kännit ja väittelemään jonkun kanssa katolisen kirkon ylivallan vaikutuksista keskiajan valtioteorioihin (oih, onneks mul on sentään vaaleet hiukset, muuten en koskaan sais...;) Mut onneks Rafa tulee tänne parin viikon päästä, voin sitten väitellä sen kanssa paavista (vrt. RMJ 2005, kjäh kjäh;)

Täällä on myös satanut kahtena päivänä LUNTA/räntää. Okei, ei mitään maahanjäävää, mutta kuitenkin aika järisyttävää, mitä ei ihan joka talvi tapahdu. Ja oon vaan naureskellut näille espanjalaisille, jotka menee ihan sekasin ja ottaa kavereistaan kuvia lumen kanssa. Heh. Amatöörit! Olenkin selittänyt polleena kaikille että mun maassa tää on ihan tavallista (huonolla tsägällä jopa kesäkuussa:D). Mutta en ihan odottanut päätyväni räntäsateeseen Etelä-Espanjassa. Samanlaista on siis elämä täällä kun Suomessakin:(

Skippasin kv-politiikan kurssin, koska se on melkein peruskoulutasoa, joten mulla on nyt vain kaks tenttiä, huomenna ja ylihuomenna. Sitten onkin lomaa 19.2 asti, oujee!!! Ekaks aion juopotella runsaasti, sillä mun elämässä on huomattavissa huolestuttavia yliterveellisyyden merkkejä. On ollut pakko poltella vähän röökiä ettei menis ihan lepsuiluks. Ja alkoholin puutos on jo merkittävä, joten heti tiistain tentin jälkeen aion marssia Mercadonaan ja ostaa niin paljon Frambuscoa ja rommia kun jaksan kotiin roudata;) Sitten spinniin ja sitten baaaaaariiiiiiiin!! Ja keskiviikkona on Afrodisian reggae-ilta, torstaina muuten vaan hulinaa, perjantaina sen mun parhaan (ja ainoan hyvän) Erasmuskaverin Iskran läksiäiset, sitten lauantaina uusi matsi Maija vs. Sierra Nevada, lajina lumilautailu (hyvä tehdä se darrassa) sitten seuraavalla viikolla Madridiin Tepaa moikkamaan ennenkuin se(kin) lähtee täältä.

Sitten tulee Rafa:D Saa nähdä mitä siitäkin tulee, mutta ainakin vielä se saa sellasen typerän hymyn mun huulille (joojoo, mursuilen!!!!) Ollaan oltu melkein päivittäin yhteyksis, mutta alkaa jo turhauttaa tää söpöily via sms ja msn, välillä f2f:kin ois kivaa. Vielä melkein kolme viikkoa...

Ja maaliskuussa Madridiin äänestämään, ja taas Barcaan(hmmm....) ja samalla reissulla vielä Amsterdamiin, huhtikuussa Cadiziin, toukokuussa Dubliniin ja Marokkoonkin pitäis ehtiä ennen Espanjan-turneeta ja muuta matkustelua- milloinkohan ehdin käydä luennoilla?:)

Alan taas nauttia elämästä. Älkää siis huolehtiko, tyttö hymyilee taas:)

menetyksiä ja yksi löytö

2007-01-21T12:39:00.000-08:00

Mun pitäny kirjotella jo aikasemmin, mutta sitten taas tapahtuu. Kohtalo vai elämä, en tiedä, mutta aika paska se välillä on. Nyt on tosi sekavat fiilikset, mutta parempi että oon täällä kaukana, enkä siellä missä se joka päivä muistuttais mua poissaolostaan. Helpompi olla, mutta ei unohtaa, tietenkään.

Ajattelin kirjottaa tänään chinoista. Tää kaupunki on täynnä chinoja, kiinalaisia ravintoloita, elintarvikekauppoja ja krääsäkauppoja. Ilman niitä en voisi enää elää.. Ensinnäkin, kaikille tutut kiinalaiset ravintolat, joita täällä on, varsinkin meidän aluella, lähes enemmän kuin kebab-paikkoja ja se on PALJON. Ruoka suht hyvää perusmättöä ja suhteellisen edullista. Uppoaa darrassa ja muutenkin.

Sitten ovat alimentacionit, eli yleensä kiinalaisten pitämät elintarvikekaupat, joista löytyy yleensä yhtä lajia maitoa, mutta noin 10 erilaista rommilajiketta. Nämä kaupat ovat aukioloissaan suht joustavia, samoin myynnissään. Espanjassa on alkoholin myynti kielletty 10-11 jälkeen illalla, mutta etenkin naiset saavat ostettua viinaa oli aika mikä tahansa. Eli ex-tempore-kännäys onnistuu lähes aina:)

Ja silti ehkä paras kaikista ovat chinot, eli krääsäkaupat, joista voi ostaa lähes mitä tahansa vaatteista ja leluista astioihin, jouluvaloihin ja hiusväreihin ihan järkyttävän halpaan hintaan. Kaikki on tietenkin huonolaatuista, made in somewhere, mutta mä esimerkiksi ostan niistä kaikkea taloustavaraa, pullonavaajia, astioita, henkareita etc, ihanan halpaa:)

Ja sitten se löytö: löysin tänään ihanan karkkikaupan, jossa myydään lähes oikean makuista salmiakki-lakua ja sitten ihan oikeaa PANDAN LAKRITSIA!!! Heh, voisin jäädä tänne loppuelämäkseni kun on salmiakin ja lakun saanti taattu:)

Ja kiitos kaikille tuesta ja muistamisesta. Kyllä mä pärjään, päivä kerrallaan. Ja kyl mä uskon et tää suru vielä muuttuu onnellisiksi muistoiksi niistä hetkistä mitä mä ehdin sen kanssa viettää:)

Sebu
1984-2007
Mä en unohda sua koskaan apina.
Nyt saat ainakin levätä.

kaikenlaista

2007-01-14T07:14:00.000-08:00

Joululoman reissu oli ihan mieletön! Siitä toipumiseen onkin mennyt melkein viikko...

Nyt en kirjoita sen enempää siitä, tarinoin kaikki kokemukset joskus paremmalla ajalla, kun aika on kullannut tulvivien hostellisuihkujen, persejuttujen, jatkuvan unenpuutteen ja toistuvien darra-aamujen muistot:)

Kahden viikon vähäunisen, mutta ihan mielettömän hauskan Suomi-Ranska-Espanja-turneen jälkeen oli edessä karu paluu arkeen tällä viikolla: Kolme tenttiä kuun lopussa eikä mulla rehellisesti sanottuna oo näillä tiedoilla tai muistiinpanoilla mitään realistista mahdollisuutta läpäistä niitä.. että hyvin menee sillä saralla. Nyt olenkin jo ajatuksen tasolla valmistautunut opiskelemaan koko loppukuun. Ei matkustelua, ei paljon juhlimista, vaan laadukasta opiskelua ja 100% läsnäoloa luennoilla.

Tähän elämään mahtuu taas hyvää ja kylmäävän huonoa. Täällä kaikki menee opiskelua lukuunottamata loistavasti: oli ihana nähdä taas hyviä kavereita, oli todellinen kotiinpaluu. Suomessa huomasin, että tää kämppä täällä on tällä hetkellä mun ainoa ja oikea koti- muualla olen vain kyläilemässä. Mikäs siinä, ei se mitään isompia kriisejä aiheuttanut. Sitten mun elämään mahtuu myös uusi, Barcelonassa tavattu- ja siellä myös valitettavasti asuva -mies, joka on....niiiiin.... hauska, huumorintajuinen, fiksu, kunnianhimoinen, hyvännäköinen, kielitaitoinen.....täysin mun jalat alta vievää sorttia. Ei olla vielä kauaa tunnettu, mutta ollaan vietetty tuntikausia meseillen, tekstaillen, ja puhelimessa puhuen niiden ihanien Barcelonan päivien lisäks (sori vielä kerran Tepa!!!!). Saa nähdä mitä siitä nyt tulee, ainakin on molemminpuolisia vierailuja jo suunnitteilla...:)

Sitten kun kaikki menee täällä hyvin, niin Suomen päässä ei. Mulle hyvin tärkeä ja rakas ihminen on kadonnut. Ollut kadoksissa jo kuusi päivää. Kyllähän noita katoamisia sattuu, mutta ei koskaan lähipiirissä. Ei voi ymmärtää läheisten tuskaa ennenkuin itselle rakas ja tärkeä ihminen, jonka kanssa tulee pidettyä aivan liian vähän yhteyttä, on kadoksissa. Tää on ihan kauheeta, kun en mä täältä Espanjasta käsin voi tehdä mitään. Vain odottaa, odottaa, odottaaa-aaa. Pää on täynnä kaikenlaisia teorioita ja avoimia kysymyksiä, mitä on tapahtunut? MIKSI? Ja olen viimeaikoinna surffaillut lukien katoamisuutisia ja yleensä kaava menee niin, että ihminen on kadoksissa monta kuukautta ja sen jälkeen löydetään kuolleena jostain järvestä, jos löydetään.

Mutta mulle se ihminen ei ole kuollut ennenkuin toisin todistetaan ja nään sen kun seuraavan kerran kävelen Corneriin. Ihan varmasti.

Ja myös eräs isovanhemmista vetelee viimeisiään. Toivottavasti kesällä edessä ei ole kuin kolmet häät, eikä myös kaksia tai useampia hautajaisia.

Mutta ens kerralla (toivottavasti) vähän positiivisempaa tekstiä:)

Niin ja kiitos kaikille ihanille ystävilleni tuesta näinä parina kauheana päivänä, te ootte olleet ihania, niinkun aina:) ********

Feliz Navidad!

2006-12-22T07:40:00.000-08:00

En kyllä ymmärrä miten pingviini liittyy jouluun?!?

tunnelmia

2006-12-19T07:34:00.000-08:00

Meidän joulukuusi, ei nyt ihan perinteinen, mutta kyllä toikin jouluista tunnelmaa tuo. Feliz Navidaaaad!!!

Upeet oli maisemat. Mä ja José poseerataan auringonpaisteessa. Ja takana kiviä, lunta ei vielä riitä kaikkialle ja noin 80% siitä olikin tykkilunta, eli ei niin ihana pehmeetä, mutta upeet maisemat ja pitkät hyvät rinteet kompensoi kyllä.

Meitsin tyylinäyte: eka lasku kolmeen vuoteen, eli vähän jäykältä näyttää...

ettei elämä olis liian helppoa...

2006-12-19T05:44:00.000-08:00

Haljennut kieli, isoja ja kipeitä mustelmia, palovamma, aivotärähdys. Kolmen kuukauden aikana. Sattuuhan sitä, mut miks aina mulle? Maailman tapaturma-alttein ihminen, tiedetään, jo pienestä pitäen terveyskeskuksen tädit tunsivat mut etunimeltä. En mielestäni elä mitenkään erityisen vaarallisesti, mutta silti on joku kohta kropasta aina vähän hajalla.

Viimeisin itseaiheutettu tapaturma oli kunnon kaatuminen Sierra Nevadalla, minne menin sunnuntaina poikien kanssa laskemaan. Aluks meni ihan hyvin, vaikken olekaan lautaillut kolmeen vuoteen siks otin aika rauhallisesti totutellen lautaan, rinteeseen ja lumeen. Pikkasen huteraa, mutta pian alkoi vanhat taidot muistua. Carlos ja Pedro meni sinisiin rinteisiin ja me mentiin Viktorin ja Josén kans punasiin. Oli niin siistit maisemat, ja ihana nähdä LUNTA pitkästä aikaa! Oltiin tosi korkeella, selkeellä ilmalla sieltä näkee kuulemma Afrikkaan asti, nyt näkyi vain 30km päässä oleva Granada. Luntakin oli riittävästi ja lämpötila semmonen -3 eli täydellinen laskusää.

Sitten ehkä neljännessä laskussa alko sujua taas tosi hyvin ja kiihdytin vauhtia ihan reilusti. Niin ihana fiilis, muistin miten paljon mä nautinkaan snoukkaamisesta, vauhdista, lumesta ja käännöksistä. Ja tietenkin satuin just jäiseen kohtaan ja lensin eka takaraivolle, siitä selälle, siitä mahalle, hetkeks pimeni, sitten heräsin siihen maailmaan upeimpaan tunteeseen kun keukoissa ei oo ilmaa ja naama on lumen peitossa. Jonkun aikaa siinä makasin ennenkun José tuli auttamaan mut ylös, oli nähnyt sen, aika kymmenen pisteen kaatuminen. Jeah.

Aluks oli vaan vähän hutera olo ja jatkoin tietty ihan normaalisti. Muutaman kivuliaan perse-ja polvikaatumisen jälkeen alkoi sattua liikaa ja jokin mun päässä naksahti (nyt myöhemmin mietittynä sanoisin että oiskohan ollu kenties itsesuojeluvaisto) enkä pystynyt enää kunnolla laskemaan, varoin liikaa ja laskin niin jäykästi, että kokoajanhan sitä sit kaatuu. En tiedä, alkoi vituttaa todella rankasti, laji jossa aikasemmin oon ollu hyvä ja nyt yhtä-äkkiä kuin joku aloittelija! Syö niin paljon itsetuntoa. En edes pystynyt enää nauttimaan laskemisesta, mutta oli vaan suomalaisena aasina pakko lyödä päätä seinään yrittää vaan väkisin. Lopulta olin aivotärähdyksen jäljiltä niin sekasin ja pyörtymispisteessä, että oli pakko luovuttaa (Carlosin lääkäriserkun painostuksesta). Mutta Sierra Nevada: Tää oli vaan ensimmäinen erä, helmikuussa palaan kypärän ja polvisuojien kanssa ja PRKL mähän lasken hyvin niinku ennenkin!!!

Sitten alkoi unettaa ja taju mennä ja kun päästiin himaan olin jo aika tokkurassa, oksensin ja nukuin sitten 12 tuntia putkeen. ja heräsin syömään ja nukuin vielä 6 tuntia lisää. Silti eilenkin olin ihan tokkurassa enkä oikeen jaksanut olla kauaa pystyssä ennenkuin alkoi taas pyörryttää. Tänään oon onneks voinut jo paremmin, eikä tarvinnut mennä lääkäriin. Koko kroppa on kuin tappelun jäljiltä, toinen polvi ihan musta ja muutenki mustelmia ympäri kroppaa ja niska ja hartiat jäykkänä. Kyljet ja selkä kipeinä. Terveellinen laji tuo lumilautailu. Eli maksoin neljäkymppiä itseni telomisesta, välineet sain onneks lainaksi Josén kaverilta.

Granada alkaa olla jo joulutunnelmissa, jouluvaloja, -koristeita, kukkia ja espanjalaiseen tapaan seimiä on kaikkialla, kaunista on. Kaikkialla soi joululaulut ja ihmisillä hyvä mieli, aamen. Ja lahjastressi painaa tietysti. Helena lähti jo Las Palmasiin. Tänään mennään ostamaan joululottokuponki, saa nähdä miten käy, arvonta on perjantaina, mulla on hyvä fiilis siitä, sellanen kutina on, että voitto tulee. Lupasin jo ostaa isoveljelle kämpän (eihän osallistujia ole kuin 20 miljoonaa). Mitenköhän ulkomaalaisvihamieliseks nää espanjalaiset muuttuis jos kuulis et voittajien joukossa on yks suomalainen ja yks ruotsalainen? Huomenna juhlitaan Viktorin 21-vuotissynttäreitä (oih, miten nuori vielä!!;)) Eli ehkä tässä täytyy vielä kunnolla ottaa Granassakin. Luentojakin on torstaille saakka, mutta aina voin kuvitella lähteneeni jo, hehe. Ei enää jaksa opiskella jouluviikolla, 30 sivua luen vielä kristinuskon vaiheista Roomassa ja isä Augustinuksesta, mutta sit se on loppu.

Musta ei kyllä koskaan voi tulla täysin espanjalaista, koska olen allerginen jouluherkku turrónille (manteleita) eikä suklaaversio oo niin hyvää=( Ihan kiva tulla Suomeen hetkeksi, varmaan tuntuu hassulta alkaa puhua taas suomea ja ymmärtää 100% kaikki keskustelut. Ja kiva päästä baariin juomaan muutakin kuin rommipiñaa ja olla ehkä rehellisesti kännissä. Ja tietenkin nähdä kaikkia pitkästä aikaa:) Sairaan nopeesti mennyt kyllä aika. Mutta vielä en ala stressata siitä, kesäkuussa sitten ehtii.

Jos en ehdi päivittää ennen joulua, niin Hyvää Joulua kaikille! Ja hyvää uutta vuotta myös, katsotaan jos ehdin reissun päältä postailla, jos en, niin palaan asiaan sitten tammikuun puolessavälissä.

Hasta luego=)

arki

2006-12-11T21:14:00.000-08:00

Loman jälkeen koittaa aina arki, ja tänä aamuna se koitti karusti; meidän talossa ei toimi lämmitys, eikä myöskään lämmintä vettä tule ollenkaan. Ei kivaa. Vajaa kuukaus sitten oltiin viikko ilman lämmintä vettä, eikä se kyllä ole mitään herkkua. Ihan festarimeininkiä, mutta ei vaan voi olla koko aikaa kännissä tai nähdä keikkoja.

Las Palmasissa oli hauskaa. Tosin välillä ahdisti se vanhojen rumien skandinaavituristien määrä, mutta enimmäkseen niissä paikoissa missä me oltiin ei ollut kuin paikallisia. Tosin ehkä pahin seksintappomielikuva ikinä oli saaren parhaan biitsin nudistiosa ja erityisesti nudistien rantalentismatsi. Mikähän siinä on, että itseään haluavat esitellä alasti juuri ne kaikkein vanhimmat, rumimmat ja lihavimmat yksilöt...? Muuten rantareissu oli kiva, käveltiin koko rannan poikki, aurinko paisto, 27C ja merikin oli suht lämmin.

Muuten oli ihan helmireissu, juhlittiin Helenan synttäreitä, cenailtiin joka ilta, ja ihan oikeita annoksia eikä mitään tapaksia. Jännä miten onkaan tottunut syömään vaan pikkuannoksia kerrallaan, niin iso lautanen tuottaa suuria ongelmia. Mä kyllä tykkään paikallisesta tavasta, et seurue tilaa aina monta annosta kerrallaan, ja kaikki syö sit kaikkia ja lasku jaetaan osiin (ja pojat monesti maksaa, hehe).

Yks eniten mulle ongelmia tuottanut asia oli perisuomalainen eurooppalaistumiskynnys, eli poskisuudelmat. Täällä mantereella se on aina kaks, eikä tuota mulle mitään ongelmia, se on mulla jo niin selkäytimessä, että tulee aina automaattisesti (älkää sit pliis naurako mulle jouluna kun pussailen teitäkin!!). MUTTA kanarialla se onkin vain yksi pusu! Aluksi hirveetä sähläystä ja ohisihtauksia. Mutta kaikista vaikeinta oli, että kun jengi tiesi mun olevan mantereelta, niin osa antoi yhden, ja osa antoikin kaksi. Eli kun mä opin antamaan yhden, niin sitten tuleekin kahta. Hämmentävää, ja paljon noloja tilanteita. Helena sano, et pitää vaan tietää mistä toinen on (siis mantereelta vai Kanarialta tai lattariAmerikasta) ja pussailla sen mukaan. Mutta enhän mä voinu sitä tietää, eli tervehtiminen oli mulle aina vähän jännää, tuli kömpelösuomalainen-olo ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni. Mutta ehkä paras puoli tossa reisussa oli se, että vietin viis päivää pelkästään espanjaa puhuvien seurassa, ilman sanakirjaa (unohtu!) ja ilman ongelmia. Muutamaa meluisaa hetkeä lukuunottamatta ymmärsin kaikki keskustelut, ja osallistuin myös, olin siis aikalailla oma puhelias itseni-espanjaks, aika hienoa!!!

Kanarialla on vielä halvenpaa kuin täällä, yhdessa paikassa kaks rommiFantaa ja bisse makso yhteensä 7,60, aika edullista siis. Mä oon vaan vähän yrittänyt vältellä noita paikkoja, koska täällä Espanjassa (ja varmaan aika monessa muussakin maassa) kaikkein halvimmat paikat, sekä ulkomaalaisten suosimat paikat tarjoilee yleensä carrafónia eli huonolaatuista alkoholia, joka tuodaan isoissa kanistereissa ja tiskillä olevat pullot täytetään sillä. Maku on kännissä mixerin kanssa melko sama kuin normaalissakin viinassa, mutta siitä tulee ihan hirveä darra. Pari kertaa oon kärsiny kamalasta päänsärystä kahden romminpiñan jälkeen. Eli siis ongelma on ihan todellinen, eikä vaan ylijuopottelun selittely-yritys!!! Paras keino sen scheissen välttämiseks on joko käydä vain kalliissa ja hienoissa paikoissa tai sit ostaa porukalla oma hupipullo jossa on sinetit tallella. Tai sitten tehdä niinkuin me yleensä, eli ottaa reilut pohjat himassa ja juoda clubeilla vaan se yks pääsylipun mukana tuleva juoma (hyvä idea, mutta käytännön totetus jää yleensä heikonlaiseks, eli darrat on täällä välillä ihan hirveitä! Mutta kiva että voi syyttää huonolaatuista alkoholia eikä itseään:)

Nyt on sitten edessä puolentoista viikon arki, joka sisältää pelkkää tentteihinlukua, yhden menoillan ja yhden cenan. Mutta suuremman hippailun jätän Suomeen 23.12->, perinteitä kunnioittaen joulupäivä Yanossa tottakai;) ja Pariisiiin, Lyoniin, Barcelonaan, ja jos voimia(=rahaa) jää, niin myös Madridissa sitten juhlitaan. Eli vähän Ranska-Espanja-tourneeta tiedossa, tän "rankan" opiskelun jälkeen tarviikin vähän lomaa.

Ja vielä yks juttu. Mitä enenmmän mä ymmärrän opetuksesta täällä, sitä tyhmemmältä musta tuntuu, sillä esim. mun kurssi relaciones internacionales on aikalailla lukio-eka vuosi yliopistossa-perusasiaa, ja tää on kolmannen vuosikurssin kurssi. Tää taso täällä on ihan hämmentävä. Nää on asioita joista oon ylpeä kun oon Suomesta:korkea englannin osaaminen ja muutenkin korkea opetuksen taso. Täällä ehkä joka kahdeskymmenes yliopisto-opiskelija puhuu edes jotenkuten englantia, ja vanhemmista ihmisistä ehkä joka sadas. Mun kaks muuta kurssia, Historia de las ideas políticas ja Política exterior de España auttaa mua ainakin vähän, edellisellä saan tod.näk korvattua yhden puuttuvan kurssin ja Espanjan ulkopolitiikkaa nyt ei hirveesti Suomessa opeteta ja se on mielenkiintoista. Keväänkin kurssit on vähän Espanja-painotteisia, että edes jotain myös oppisin täällä. Tietty kielitaito on tärkein, ja nyt alkaa huomata, et oon ees vähän kehittyny täällä. Un poquito.

kanarialta

2006-12-11T12:56:00.000-08:00

Kuka sano et espanjalaiset tytöt on tummia? Okei, suomalainen erottuu silti. Helenan synttäri-ilta, miljoonan viinipullon ja tuhannen rommipullon jälkeen, eli aikamoinen känni-ilta, jonka tuloksena yks tyyppi putkaan ja yks poliisien etsintään ihmissuhdedraama-tappelun vuoks ja yks kadonnu puhelin ja avaimet.. Kun espanjalaiset ottaa, niin nekin ottaa välillä kunnolla;)

Kauneinta Gran Canariaa, vuorilla. Takana näkyy meri. Helenan poikaystävän Brunon koira Ancarakin tykkää maisemista. Mun maha vaan ei tykänny mutkaisista rinteistä ja laatta lensi (darrallakin saattoi olla jotain tekemistä sen äkillisen pahan olon kanssa), niinkuin myös 12 vuotta sitten kun viimeks kävin siellä, perinteitä täytyy kunnioittaa, hehe.

Ruminta Gran Canariaa: Maspalomasin dyynit. Biitsissä ei mitään vikaa, saaren paras ranta, mutta ihmisissä sitäkin enemmän. Inglesin puolella ranta täynnä lapsiperheitä ja tää puoli rannasta on nudisteille. Ei kyl kuulu mun ideaali lomakohde Top10:neen. Mitään en vihaa niin paljon kuin turistirysiä! Mutta hauskaa oli ja mikäs tuolla oli bikineissä hillua +27 asteessa.
Ja tässähän on käynnissä alaston lentopallo-ottelu, kuva otettu dyynin päältä. Ja en osallistunut!

eikun Kanarialle!

2006-12-01T16:22:00.000-08:00

...korjaus edelliseen, "itsekritiikki on yliarvostettua"-kategoriaan kuuluvaan täysin turhaan postaukseen: En olekaan täällä kun Felipe tulee, vaan lähdetään tiistaina Helenan kanssa sen hoodeille Las Palmasiin. Mikä voikaan olla suomalaisempi tapa viettää itsenäisyyspäivää (kateellisen Linnanjuhla-kyyläyksen jälkeen) kuin viettää se Gran Canarialla, Las Palmasissa:) Tosin Suomi-baarit taitaa jäädä väliin, ja muutenkin taidan pitää hajurakoa suomituristeihin...

Mutta ihanaa päästä biitsille, en olis uskonu et täältä Etelä-Espanjastakin kaipaa etelän aurinkoon. Fiestaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Espanjan prinsessa

2006-12-01T04:44:00.000-08:00

Hehee, Asturian prinssi Felipe tulee tänne Granadaan 8.päivä ja sen takia katutyöt tehdään pikavauhdilla (tääl on ollu pääkatu remontissa varmaan puol vuotta) ja kaikki laitetaan kuntoon ennen Felipen saaapumista. Ajattelin myös laittaa itseni kuntoon ja mennä kaduille seisoskelemaan, jos se vaikka jättäis sen vaimonsa ja haluis uuden suomalaisen tytön, pääsisin ainaki piireihin:) On se kivaa asua kuninkaallisten maassa.

I`m back

2006-11-30T12:15:00.000-08:00

Sorry, en ole ehtinyt postailla, on ollut kaikenlaista muuta.

Niin pitkä tauko, etten muista mistä alottaisin...

Opiskelut menee jo paremmin, ymmärrän suurimman osan ja viime viikolla osallistuin väittelyynkin luennolla. Ymmärtämisen myötä alkaa opiskelut jo vähän kiinnostaakin ja on oikeestaan tosi kivaa ja mielenkiintoista, tosin ilman kielen tuottamia ongelmia ne ois jopa liian helppoja. Silti ärsyttää, sillä oon tavannut täällä tosi paljon Erasmuksia, ja suurin osa on kielitaidoltaan about mun tasolla tai alle, mut mun luennoille on just sattunu ne supervaihtarit jotka käyttää kieltä kuin natiivit ja osallistuu ja ymmärtää. Ois paljon helpompi olla jos en olis se ainoa "tyhmä ja hidasälynen guiri". Espanjankurssi on tosi hauska ja rentouttava, ei tarvii stressaa ei muutkaan aina ymmärrä ja siellä enimmäkseen jutellaan maan kultturista ja tavoista. Subjuktiivia en vieläkään hallitse ja kun sitä joskus tajuan käyttää, niin on aina pakko muistuttaa muitakin, heeeei, toi oli subjunktiivi, huomasitko!?! Tosi sulavaa siis mun kielitaito:)

Ollaan juhlittukin, mutta ei liikaa, sillä naapurit on ruvenneet vähän valittamaan meidän normaalin arkielämän meluista. En tajua miten täällä ihmiset voi olla niin tarkkoja melusta, vaikka kulttuuriin kuuluu ehdottomasti kovaäänisempi elämä kun Suomessa. Silti naapureiden soittamat poliisit on keskeyttäneet kaikki kotibileet joissa mä oon ollut. Ja meidän yläkerran naapuri hakkaa lattiaansa heti kun joku vähän korottaa ääntänsä yhentoista jälkeen (ja täällä se on tosi aikasin, nukkumaan jengi menee yleensä arkisin 12-1 aikoihin ja kun lähdetään ulos, niin monesti kotoa lähdetään vasta kahden tienoilla. Eli aika monta yläkerran nihkeilijän häiritsemistuntia. Nyt täytyy ottaa vähän iisimmin ettei joudu kadulle asumaan, siellä alkaa olla jo aika kylmä, varsinkin öisin.

Sit ilouutinen kaikille Espanjan miehille: mä oon taas vapaa. Jee:( T:n mummo kuoli ja se joutu lähtemään Norjaan jo pari viikkoa suunniteltua aikasemmin. Kuulin asiasta sunnuntaina ja viime päivät oonkin viettänyt aika tiivisti sen seurassa. Kivaa on ollut, muttei mitään maailman helpointa just nyt. Se lähti tänään ja hieman oli vaikeeta, kun tein tänään huomista esitelmää yhden norjalaisen pojan kanssa ja juteltiin norjalaisesta baarikulttuurista (se meidän esitelmä on baarikulttuurieroista) ja samaan aikaan sain viimesen viestin T:ltä lentokentältä. Jostain syystä oon tänään törmännyt kaikkiin mun kolmeen norjalaiseen tuttuun täällä. Universumin vittuilua, I guess. Tuntuu tosi tyhjältä, tapasin sen kuitenkin mun ekana päivänä täällä, eli se oli aika iso osa mun Granadaa. En tiedä nähdäänkö enää, nyt tuntuu et joo varmasti joskus, mut katotaan parin viikon päästä onko se mies korvaamaton.

Hassua, se oli ainut kenen kanssa täällä annoin itseni puhua englantia, nyt mun kaikki kommunikointi tapahtuu espanjaks, pelottavaa.

Sit olin mielenosotuksessa (Bolognan prosessia vastaan, heikentää espanjalaisten opiskelijoiden oloja, vaikka aika myöhästä sitä vastaa on enää kapinoida, kivaa oli silti) ja juhlimas Guardia Civilin (eli kusipääpoliisin) poikien kanssa (en samana iltana, enkä samassa sellissä;)

Viikon päästä pitäis lähtee johonkin reissuun kun on monta vapaapäivää ja Helenan synttärit. Mennään varmaan vuorille. Isomman reissaamisen jätän joulun jälkeiseks ajaks, mut nyt pitäis viel mennä Sevillaan ja Sierra Nevadalle.

Mut nyt jatkan Epikuroon käsittelyä, ja lupaan etten pidä yhtä pitkää taukoa.

Ja Sannalle hyvää synttäriä:) Lahjan saat sit ku nähään.

pari huomiota

2006-11-09T14:35:00.000-08:00

Muutama juttu täällä vähän ihmetyttää.

Ensinnäkin, menin viime viikolla ensimmäistä kertaa baariin korkkareissa (tennarityttö mikä tennarityttö) ja puolet miehistä ja suunnilleen 90% naisista oli mua lyhyempiä (Maija 166cm PITKÄ), Ellun kanssa paljon aikaa viettäneenä huomio oli aluksi hauska ja tuli ihan magee olo olla niin pitkä ja laiha (I wish). Sitten alkoi jo vähän ärsyttämään, kun oikeastaan kaikki mua iskemään tulleet miehet oli about mua leukaan asti (ne oli oikeesti ihan tavalliset viiden sentin korot eikä mitkään drag-queen-korkkarit!) Ihan hyvännäköisiä herrat oli, mutta ei vaan nappaa niin kääpiöt, ja niitä täällä riittää. Oon aina harmitellu hyvännäköisiä homomiehiä, se on niin haaskausta kun niitä ei voi saada, nyt harmittelen myös hyvännäköisiä lyhyitä miehiä, se on niin haaskausta kun niitä ei muuten halua. Vaikka enmä just nyt halua muita kun T:n, mut täytyy vähän alkaa tutkailla markkinoita ens vuoden varalle...

Annoin ihan viattomin aikein puhelinnumeroni yhdelle söpöläiselle joka järkkäilee kaikkia bileitä ja se lupas ilmottaa jos on hyviä. Tänään siltä tuli viesti et moi, mitä kuluu, vastasin et kiitos hyvää, mitäs sinne. Se vastas et on yksis bileissä, tuu tänne ni annan sulle paljon suukkoja. Ei kiitos! Ehkä toiseksi eniten ikävöimäni asia koirani jälkeen on suomalaisten (ja useimpien muiden ei-latinomiesten) hienovaraisempi iskemistyyli. Tää suoraan päällekäynti on melko pelottavaa tällaiselle ujolle ja kiltille suomitytölle. Ja liika innokkuus on aina turn off.

Sit mua ihmetyttää jotkut tv-mainokset joissa mainostetaan vaikka Kinder-suklaata tai flania hyvinä osina terveellistä ruokavaliota ja ravitsevina kaikille. Huhhuh mitä roskaa, sama juttu kun se Chupa Chups-mainos, joka kehui että niissä tikkareissa ei oo rasvaa, ei joo, mut vaan 100% sokeria... Pelottavaa vaan et jotkut oikeesti uskoo niitä mainoksia ja ostaa niitä tuotteita ja antaa niitä lapsilleen.

Ja mulla on jostain syystä ihan kauhee koirakuume, nään vaan söpöjä koirapentuja kaikkialla! En tietenkään voi nyt hankkia koiraa, mut kun haluisin... vaikka vain viikoks, niin ois se kuume parannettu:) Noh, toivottavasti näen Mökön jouluna.

mommy`s girl

2006-11-07T07:38:00.000-08:00

Mun vanhemmat oli täällä. Viikon. Nyt oon ihan poikki, kun elin viikon ajan kahta eri elämää, ekaks heräsin aikasin ja hommailin kaikkea niiden kanssa, reissailtiin Gaudixissa ja Córdobassa (kauniita ja etenkin Córdoba oli niiiin hieno, et oli ihana tulla taas tänne vähän rähjäseen mutta kotoisaan Granadaan) ja shoppailtiin, käveltiin paljon ja syötiin hyvin, sellasta perus-turistimeininkiä. Sitten elin samaan aikaan mun omaa elämää: kävin luennoilla, riekuin baareissa ja vietin aikaa T:n kanssa (en esitelly sitä mun vanhemmille, mä en kuiteskaan oo katolinen kiltti tyttö). Kaikkea sitä mitä muutenki. Yöunet jäi siis aika vähiin, muttei haittaa, oli kivaa nähdä porukoita, esitellä niille mun kaupunkia ja tietenkin plussaa oli myös vaatevaraston laajentuminen about puolella sekä (klisheistä joo) ruisleipä, joka vaan on niin paljon terveellisempää kun tää pulla täällä. Silti nyt on taas rennompaa kun vanhemmat on tuhansien kilometrien päässä, eikä ole pelkoa törmätä niihin joka kadunkulmassa. Kaikkia asioita ei vaan ole tarkoitettu vanhempien silmille.

Oon keskustellut paljon Helenan kanssa Espanjan kulttuurista ja yhteiskunnasta, opiskelusta, työnteosta, sosiaaliturvasta, etc ja kuulin et suurin osa espanjalaisista opiskelijoista viettää lomaa kesäisin, eli ei mitään kesätöitä vaan lepoa ja rentoutumista, mulle outo ajatus sekä taloudellisesti että henkisesti. En edes muista kesää ilman kesätöitä, tääkin on jo aika luksusta et pärjää jotenkuten ilman työntekoa täällä. Mutta mun tapauksessa ne ei oo ne tulot vaan ne menot, eläisin täällä helposti puolellakin nykyisestä kulutuksesta, mutta en vaan osaa hallita mun rahankäyttöä...melko kypsää ja aikuista, hell yeah.

Opin muuten espanjankurssilla, että kun meen Marokkoon, niin en saa salakuljettaa sieltä kannabista Espanjaan (joo olin just sitä ajatellu...), siitä voi tulla aikamoisia vaikeuksia. Opettaja neuvoi ostamaan omaan käyttöön täältä, se on ihan samaa shittiä kun Marokossa. On vähän erilaista tää opetus täällä kun Suomessa..

Paco y Carmelo

2006-10-27T11:56:00.000-07:00

Elämä täällä on ollut suht rauhallista, arki on alkanut ja tiettyjä rutiineja alkanut muodostua, ihan kivaa. Luennot on edelleen tosi vaikeita, pitää keskittyä tosi paljon että ymmärtäis edes vähäsen. Turhauttaa tosi paljon istua ymmärtämättä mitään, tulee tosi idiootti-olo. Aina ei oo hirveesti motivaatiota mennä, mutta yritän kyllä.... Ens viikolla en skippaa yhtään luentoa!

Espanjankurssi alko kans ja siel on tosi kivaa, opettajat on tosi rentoja ja se on enemmän höpöttelyä ja rentoa oppimista kuin esimerkiks Tampeen yliopiston nimeltämainitsemattoman natsimamman espanjantunneilla.... Opettajat aina kyselevät meiltä mitä uusia sanoja ollaan opittu, vähän noloa, sillä muun uudet sanat on aina lähinnä puta madre-espanjaa ja katuslangia, eli sitä kaikista hyödyllisintä kieltä:)

Tällä viikolla ollaan otettu paljon rauhallisemmin juhlimisen kannalta, ensimmäistä kertaa lähdin vasta eilen torstaina, T oli hankkinut meille liput Ojos de Brujo-nimisen bändin konserttiin joka soittaa flamencopohjasta pop-oriental-reggaeta(?) Keikka oli kyl ihan loistava, se oli yhessä "teollisuushallissa" keskustan ulkopuolella. Automatka sieltä takas keskustaan oli kyl hauska, varmaan 20 kännistä hippiä pakun pohjalla... Ennen keikkaa törmäsin yhteen tyttöön joka hetken keskustelun jälkeen paljastui puoliks suomalaiseks, oli hauska puhua vähän suomea välillä, mutta kännitilan ja pelkän espanjan- ja englanninpuhumisen vuoks mun suomi olikin niin jäässä et jotkut sanat tuli ensin mieleen espanjaks, superweird! Olin aikamoissa kännissä (thanks to T), ja kun menin hakemaan juomia baaritiskiltä törmäsin paluumatkalla yhteen matalaan pöytään jota en huomannut, nyt mun molemmissa reisissä on kämmenenkokoset mustelmat. Kaunista! Mutta kuten kunnon alkoholisti, yhtään en juomia läikyttänyt! Mustelmat on niin suuret et niille piti (taas) antaa nimet, ne on Paco ja Carmelo. Onneks en tällä kertaa törmäilly kasvojeni kanssa, ja onneks ei oo enää minihamekelit. Ei siis mitään näkyvää vahinkoa.

Tänään oon kärsinyt ihan kaameasta krapulasta, en tajua miks. Ehkä alkaa ikä painaa... Tänään ei huvittais yhtään lähteä, mut Helena tossa vieressä yrittää kovasti houkutella ja mä oon melkosen helppo tyttö näissä asioissa;)

Ai niin by the way, mä oon muuten varattu nainen nykysin (nyt vaan piirtämään rasteja seiniin!), joo me seurustellaan, mutta vaan 13.12 asti (sit T lähtee Norjan kautta Etelä-Amerikkaan ainakin puoleks vuodeks eikä siis tulla olemaan edes samalla mantereella, joten oon aika realisti tosta jatkosta) Hehe, tällanen määräaikaseurustelu on just sopiva munkaltaselle sitoutumiskammoselle ikiteinille. Jotkut sanois tätä masokismiks, mä sanon tätä elämäks, ihan mun tuuria... :)

shitty day

2006-10-21T06:42:00.001-07:00

Tää on ehkä kanamaisin kommentti multa ikinä, mut mulla alkaa tää puolentoista kuukauden shoppailemattomuus muuttua jo henkiseks pahoinvoinniks. Siis ihan oikeesti, I´m not kidding, mä oon ollu täs muutaman päivän vähän alamaissa ja eilen syitä pohdittuani tajusin, että ainoa asia mikä mua mättää (tietty kaikkien muutosten ja kielitaidottomuuden tuoman ulkopuolisuuden tunteen lisäks) on se että mulla ei oo mitään uusia vaatteita ja mulla on vain kahdet kengät. Reissatessa sellainen ei haittaa, mutta jossain paikassa asuessa se alkaa todella nyppiä. Myönnän, todella naurettavaa, mut ei voi mitään:( Oon jokatapauksessa niin onnellinen kun Finnairin lentoemännät lopettivat lakkonsa ja mun vanhemmat (ja äidin VISA) tulevat tänne viikon päästä, saan täydennystä vaatevarastoihini:)

Eilen olin jokatapauksessa vähän huonoissa fiiliksissä, olin vielä kunnon dramaqueen ja korostin sitä ostamalla shitty-halpispizzaa ja shitty-halpiscolaa joista tuli vaan vihaseks. Sitten kaikkien suostutteluiden ja vaatelainaamisten jälkeen päädyttiin liikenteeseen ja yhteen baariin jossa soitettiin ihan shittymusaa. Kaiken kruunasi Daruden Sandstorm, josta tuli melkein isänmaallinen olo, se oli ensimmäinen suomalainen biisi minkä kuulin täällä (tai tunnistin). Mutta oli kyllä hauska ilta, päädyin lauleskelemaan ja vääntelemään ja keksimään lauluihin uusia espanjankielisiä sanoituksia, oma suosikkini on David Lee Rothin Gigolo, yooo nooo tengooo ninguuuuuunooo, ninguuno, ninguuno. Estoy tan sooola y tristeee, etc, Okei, en jatka enempää:) Mutta hauskaa oli taas.

Varasin eilen one-way-lentolipun Suomeen, mutta vain jouluks:D. 23.12 saavun Suomeen ja 15.1 tienoilla pitäs olla takaisin täällä. Joulun olen perheen kanssa, mutta sen jälkeen ois luvassa pieni Eurooppa-turnee (ainakin Ranska ja Hollanti), kuka lähtee messiin?

Terveellisempi elämä..

2006-10-17T14:02:00.000-07:00

Olen ollut täällä jo yli kuukauden ja huomaa kyllä erilaisen ruokakulttuurin ja rutiinittoman arjen vaikuttaneen myös ulkoiseen olemukseeni; painoa on tullut jo vähän lisää. Yhden tarinan mukaan nainen näyttää kropaltaan 23-vuotiaana suunnilleen samalta kuin tulee näyttämään loppuelämänsä. Mulla on tähän maagiseen ikään aikaa vielä puoli vuotta, joten nyt ei parane lihota! Okeiokei, tyhmää pseudotiedettä, mutta loppupeleissä hyvä motivoija, nyt ei pidä repsahtaa.

Viime mässäilyviikonlopun jälkeen eilen alkoi terveellisempi elämä ja jätin mm. cokiksen juomisen ja sipsien syömisen ja muun ylimääräisen, joka täällä on jokapäiväistä toisin kuin Suomessa, joten siksi niin ihanan eksoottista. Nyt ei olla lomalla, joten EN voi juoda cokista joka päivä tai ylläpitää muutenkaan lomailuruokavaliota. Silti terveellisempi syöminen on täällä paljon vaikeampaa kuin terveysintoilu-Suomessa jossa kaikki hyvät asiat ovat nykyisin rasvattomia ja sokerittomia. Täällä rasvaiset tapakset (on ilmaisia), majoneesi ja oliiviöljyssä paistaminen kuuluvat normaaliin ruuanlaittooon (ostin muuten tänään ensimmäistä kertaa elämässäni majoneesia, Suomessa en ois voinut kuvittellakaan sellasta!) Suomessa majoneesi on niin myrkkyä ja vaarallista mutta täällä terveellisesti syövä kämppikseni laittaa sitä ruokaan kuin ruokaan....

Pitää myös varmaan vähentää juomista, kolmen päivän känniputket ei oo kovinkaan laihduttavia.. mutta kyllähän sitä välillä pitää ottaa. Eilenkin otin vain sivistyneesti pari lasia punkkua ja annoin mun tapakset T:lle, joten lähestulkoon kumosin kaikki muut päivän kalorit..

Mutta eniten mua kaikista ruuista eniten hämää maito. Kaupoissa sitä säilytetään huoneenlämmössä ja se säilyy noin kolme kuukautta! Kreisiä! Olen kyllä löytänyt ihan hyviä maitoja, mutta niitä on noin miljoona eri laatua, vitaminoituja, täys- ja puolirasvaisia ja rasvattomia, kalsiumilla, kuiduilla, sarjakuvahahmoilla ja kasvuhormoneilla.... Isommissa kaupoissa mulla menee noin puoli tuntia maitohyllyllä. Ja täällä täysrasvaisuus on edelleen merkki hyvästä maidosta eikä paha ilkeä verisuonia tukkiva hirviö.

Tänään en mennyt luennoille, ei ollut oikeen mitään mielenkiintoisia, vahvasti jatkuu tää opiskelu.

Oltiin tässä puoltoista vuorokautta ilman lämmintä vettä, jännä juttu, espanjalaiset stressas et mitä ihmettä tapahtuu, mä taas olin niin valmiiks asennoitunu et kaikki ei toimi, nyt ollaan Espanjassa, et en jaksanu stressaa, laitoin vaan huivin päähän ja menin T:lle suihkuun. Ehkä se alkaa olla jo enemmän poikaystävä, ei ainakaan pelkkä rollo. Nukahdin eilen sen kainaloon ku katottiin Sopranosta ja se vaan silitteli mun hiuksia...Aahhh, miten ällöä! Mut niin kivaa ja rentoa ja helppoa.

Tänä sunnuntaina Real Madrid vs. Barcelona, koko Espanja odottaa, ainaki me täällä koska Granadan futisjoukkue on jossain kolmannessa liigassa.

Kiitokset Tepalle kivasta viikonlopusta, toivottavasti oli hauskaa:)

Nuorten Espanja

2006-10-13T07:41:00.000-07:00

Pussijuopottelua ja ISO porro kirkon portailla, uskonto on siis osa espanjalaista nuorisokulttuuria... Okei, vähän rienausta tää kuva, mut suomalainen pakanahan tässä ollaan....

tulipas taas otettua

2006-10-13T07:13:00.000-07:00

Eilen piti olla suht rauhallinen ilta, mut käsistähän se repes. Käytiin aluks syömässä SUSHIA Helenan ja Victorin kanssa (Kuukaus ja kolme päivää ilman sushia aiheutti jo kauheita vierotusoireita, mut nyt oon taas contenta:)mmm, sushia... Sit tultiin kotiin ja alettiin hiukkasen kittaamaan rommia ja ananasmehua, joka on täällä tyttöjen juoma, mut niin hyvää ja terveellisempää ku rommikola (hyvä tyttö!). Sitten nähtiin Iskra ja sen portugalilainen Damissa asuva poikaystävä ja Iskran bulgarialainen kaveri jonka nimeä en muista enkä enää kehtaa kysyä. Käytiin ottamassa parit... Sitten jatkettiin Helenan kanssa iltaa ja tietäähän sen miten se jatkuu kun kaks kännistä blondia on kahdestaan liikenteessä. Sanotaan näin että suht läheistä tuttavuutta tuli tehtyä useammankin latinomiehen kanssa (siis ei mitään niiiiiin sluttia miltä tää ehkä kuulostaa!!!!:) Mut en vaan ymmärrä mikä näissä miehissä on kun heti nimen kysymisen jälkeen ollaan tunkemassa kieltä kurkkuun, yaiks! Päätyiltiin sit maijamaiseen tapaan paikastapaikkaan vähän pakoillessa muutamia herrasmiehiä ja lopulta seitsemän aikaan päästiin kotiin. Ja nyt päässä soi vain Kauhea kankkunen.......

Viimeisten parin vuorokauden aikana oon myös katsonut koko Simpsonien viidennen tuotantokauden ja vielä englanniks:D (Homer Simpson on niin kamala espanjaks dubattuna!) Vuokrattiin T:n kanssa pari DVD:tä ja nyt päässä pyörii vain keltaiset hahmot. Kivaa on ollu sen kanssa, mut en tiiä, nyt vähän tuntuu siltä et ois parempi unohtaa koko tyyppi. Se kuitenkin lähtee täältä joulukuussa ja mä oon täällä koko vuoden. Mutta eilen ei sille vielä kilpailijaa löytyny, ehkä tänään.

Ääh, nyt täytyy aloittaa hc-toipuminen, Teea tulee tänne parin tunnin päästä ja sitten uuteen nousuun... Ajattelin kokkailla tortillaa ja sit sen kans Alhambra-olutta, mmmmmmhhh.

Känniviikko

2006-10-08T09:42:00.000-07:00

Sunnuntai! Ja väsyttää kamalasti. Pitäis päntätä kielioppia keskiviikkoiseen espanjankokeeseen, muttei millään jaksais.

Tällä viikolla on tullut juhlittua aika pitkän kaavan mukaisesti, ja erityisesti keskiviikon reissu muistetaan pitkään. Meidän kämpässä se tunnetaan nimellä La noche de la planta, Kasvi-ilta, sillä päädyimme kämppisten kanssa sisustamaan kotiamme aika isolla huonekasvilla, tai puulla joka löytyi melkoisen hämärissä ja huuruisissa olosuhteissa, ja keinot eivät olleet täysin lailliset, mutta nyt meillä on hieno huonekasvi olohuoneessa, se on muakin pidempi ja helvetin painava. Sitä kaupungin halki kotiin kantaessa sain kukkaruukusta leukaani ja puraisin kieleeni ja nyt olen elänyt lähinnä nestemäisellä ruualla (kuten bisse, cokis, rommi, vodka, jugurtti, gaspazho ja suklaavanukkaat). Aikamoinen déjá vu lukioaikoihin ja kielilävistykseen, sillä myös nyt vaikutti sentin haava kielessä aika paljon puhumiseen ja varsinkin torstaina sössötin koko päivän, great. Hyvä syy skipata luennot jo heti kolmantena päivänä, ahkera neiti opiskelija kun olen...

Torstain siis keskityimme Helenan kanssa lepäämiseen ja darrasta toipumiseen. Perjantaina vietettiin girls night out, ja hypittiin lähikadun baareissa euron bisseillä. Täällä kadut vilisevät sisäänheittäjiä jotka jakavat kuponkeja joilla saa halpoja juomia. Se on ihan hyvä asia, sillä kaikissa jatkopaikoissa taas juomat ovat Suomen hintatasoa joten edes jonkinlaiset pohjat on hyvä saada halvalla. Vietettiin myös pikkubotellonia eli pussikaljailua(tai täällä se on rommikolailua) ennen päätymistä ylikalliiseen ja ultratyylikkääseen house-yökerhoon, jossa oli loppupeleissä tosi hauskaa, tanssittiin ja flirttailtiin ympäriinsä monta tuntia. Mä en erikoisemmin kuuntele housea, mutta mulla on iltoja jolloin sitä ei voi sietää ja iltoja jolloin sitä voi tanssia tuntiakausia. Perjantai oli tanssi-ilta ja ihan mielettömän hauskaa (ja humalaista) oli. Kaikesta deejiille ja muille flirttailusta ja treffikutsuista huolimatta päädyin illan päätteeksi kuitenkin T:n kainaloon.

Lauantaina raahauduin kotiin joskus kuudelta ja päätin etten enää koskaan juo alkoholia. Päädyttiin kuitenkin Erasmuskavereiden kanssa botellonille ja Camporio-nimiseen yökerhoon josta aukeaa ihan mieletön näköala Alhambraan ja öiseen kaupunkiin. Ihan uskomaton tunne tanssia ja nauttia elämästä kun ikkunoista näkyy sellaiset maisemat! Oli ihan kiva nähdä Erasmuskavereita pitkästä aikaa, vaikka vähän se turisti- ja kännimeininki ja englanninpuhuminen ärsyttääkin. Päädyin myös pitkästä aikaa baaritiskin taakse kun baarimikot raahasivat tanssiseuraksi. Kivaa oli ja shotteja sateli.

Luennoillakin olen käynyt ja ainakin yksi luento vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja profersorkin inhimilliseltä ja kivalta sedältä joka ymmärtää etten ole tyhmä vaikken osaakaan vielä ilmaista kunnolla ajatuksiani espanjaksi. Mikähän siinä muuten on, että lähes joka luennolla täytyy olla se yksi ärsyttävä tyyppi joka koko ajan pyrkii pätemään kyselemällä kaikkea luennon aiheen kannalta epäolennaista pilkunviilausta vain kohottaakseen omaa egoaan ja nuoleskellakseen luennoitsijaa viivyttäen ja turhauttaen samalla 10-200 kanssaopiskelijaa? Ärsyttäväääääääääää...

Miksi sen pitää olla niin hengenvaarallista olla julkisesti eri mieltä? What a wonderful world!

1958-2006

meidän perhe

2006-10-03T14:16:00.000-07:00

voih

2006-10-03T13:33:00.000-07:00

Luennot alkoivat tänään......

Viimeisetkin harhaluulot mistään espanjantaidoista on kyllä hävinny. Mä oon ollu tääl kolme viikkoa ja tuntuu et kielitaito on vaan huonontunu, vaikka espanjaa käytänki kaikkien muiden paitsi T:n kanssa. En tajua, en. Tänäänkin vietin neljä tuntia lähinnä istuen ja tuijottaen edessä seisovaa hahmoa joka puhui täyttä hepreaa. Muut siinä kirjoitti muistiinpanoja ja nauroi joillekin vitseille jotka meni multa täysin ohi. Ainot asiat jotka täydelliseti ymmärsin olivat että lähes jokaiseen kurssiin kuuluu suullinen ryhmätyö ja joihinkin omakin esitelmä (jaiks!) sekä erään profesorin saarna meille Erasmuksille siitä miten hyödyttömiä olemme jos emme osaa puhua ja kirjoittaa kunnolla (tottahan se on, mutta masensi aikamoisesti kuulla se ensimmäisenä päivänä) lisäksi tämä "sympaattisenoloinen" herrasmies paasasi miten vihaa kännyköitä luennollaan juuri kun istuin itse kännykkä kädessä lähettämässä tekstiviestiä=)
Ei kovin vahvasti alkanut opiskelu täällä, mutta toivottavasti se siitä paranee. Vielä ei itketä.

Luentojen jälkeen tunsin itseni niin espanjalaiseksi kotirouvaksi kun riipuin neljännen kerroksen ikkunassa ripustamassa pyykkiä narulle ja yritin samalla kokkailla. Ihan hyvää illallista tuli, toivottavasti ei salmonellaa tai ruokamyrkytystä kanasta...... Tällä kertaa onnistuin jopa olemaan sammuttamatta kaasua joka kerta kun säädin sen voimakkuutta. Mutta oli ihan pakko ostaa kaupasta LU:n keksejä kun siinä oli suomalaiset tekstit!

Koulun alkamisen lisäksi ei ole mitään kummempaa tapahtunut, olen lähinnä hengaillut kämppisten, erityisesti Helenan kanssa ja viettänyt paljon aikaa myös tietyssä skandinaaviseurassa. Pikkuhiljaa alkaa elämä asettua enkä enää eksy kotikulmillani. Tää on niin kivaa aikaa kun oppii tuntemaan lähikaupat, lenkkipaikat ja hyvät baarit eikä enää eksy typeriin ja ylihintaisiin turistipaikkoihin. Nyt alkaa jo sisäistää että mä todella asun täällä enkä ole millään lomalla (koskee valitettavasti myös rahankäyttöä). Silti huomaan viettäväni vielä kuherruskuukautta tämän maan, kaupungin, yliopiston ja näiden ihmisten kanssa, tällä hetkellä kaikki on igual, ei jaksa hermostua mistään tai valittaa turhasta, pinnani on ultrapitkä tällä hetkellä. Mutta tiedän sen joskus loppuvan.

Mutta väsyttää ihan sairaasti ja huolestuttavat ja epätietoiset uutiset kotoa painavat mieltä, joten tänään ei jaksanut olla supersosiaalinen, siksi en saanut yhtään uutta kaveria yliopistolta. Täytyy vähän skarpata huomenna.

kerran apina, aina apina

2006-09-29T11:34:00.000-07:00

Ennenkuin tulin tänne, ajattelin että voisin yrittää välillä käyttäytyä vähän fiksummin ja heittää parempaa läppää kuin tähän asti... Espanjantaitoni kun ei vielä anna tilaa niin värikkäälle tarinnoille kuin suomeksi tai englanniksi. Mutta porukan pelle musta on täälläkin tullut. Pitihän se arvata, ei ihminen miksikään muutu vaikka kieli vaihtuukin. Tällä hetkellä tässä talossa revitäänkin paljon huumoria mun kielivirheistä, eli niinkään mun jutut ei tällä hetkellä ole hauskoja (onko ne olleet ikinä?!?) vaan se tapa millä ne esitän.... Onneks mä hallitsen itselle nauramisen jalon taidon (paljon kokemusta).

Eilen päädyttiin yhdelle klubille jossa oli sattumalta Erasmus-bileet. Tällä hetkellä iso osa tuttavapiiristäni täällä muodostuu yllätys yllätys muista vaihtareista vaikkei koulu olekaan vielä alkanut, joten tuttuja riitti. Oli tosi hassua kulkea täällä baarissa ja heitellä poskipusuja ympäriinsä, pienessä ajassakin tutustuu aika moneen ihmiseen:).

Viime aikona ollaan pyöritty lähinnä paikallisten suosimissa paikoissa, ja oli outoa päättyä paikkaan jonka asiakkaista valtaosa oli ei-espanjalaisia. Vaikka itsekin olen Erasmus, katselin joidenkin touhua aika hämmentyneenä... Sellaista teinikännäilyä ja letkajenkkailua jota itse harrastin kuusitoistavuotiaana kielikurssilla. Vähän ärsytti sellainen ERASMUSERASMUSERASMUS-meiniki, josta itse haluan pysyä kaukana. Mutta ei siihen ole pakko liittyä, suurin osa vaihtareista on kuitenkin mahtavia tyyppejä eikä mitään euroteinejä. Itse pyrin kuitenkin enemmän tutustumaan paikallisiin ja espanjalaiseen kulttuurin. Mutta saa nähdä miten ystäväpiiri täällä muotoutuu...

Törmäsin myös sattumalta T:hen (siihen norjalaiseen) ja hengattiinkin sitten loppuilta aika tiiviisti yhdessä, nyt en taas tiedä yhtään mistään mitään, mutta turha sitä juttua on liikaa kelailla, juuri nyt sen seurassa on hyvä olla, ja keskityn nyt vain siihen tunteeseen.

Me kuunnellaan salsaa. Ja meidän kadulla on ultatyylikäs bordelli!

Tyttö alkaa espanjalaistua...

2006-09-28T04:33:00.000-07:00

Suomalaisuuteni huomaa pienistä asioista (ja tietty siitä että en osaa vielä kunnolla espanjaa!)

1. Unohdan pitää kenkiä sisällä, muistan ne aluksi, mutta sitten pompin täällä sukkasillani tai paljain varpain
2. Muistan AINA jos joku tarjoaa jotain ja minun on PAKKO tarjota seuraavalla kerralla
3. Tyhjennän yleensä lasini puolet nopeammin kuin muut
4. En osaa kokata kunnolla, olen liian tottunut valmisruokiin
5. Minun tekee mieli aloittaa juominen jo kuudelta tai viimeistään kahdeksalta, mikä täällä on vielä iltapäivää
6. Hämmennyn vielä baarissa kun huomaan kellon olevan jo puoli viisi ja meno parhaimmillaan
7. En ole vielä tottunut siihen että suurin osa kaupoista on todellakin kiinni 14.00-17.00

Mutta jos sählään jotain esim. kaadan lasini, sanon nykyisin automaattisesti MIERDA tai Puta Madre enkä vittu tai fuck. Jotain edistystä on siis huomattavissa..... Tänään aioin myös kokata ensimmäisen cenani. Saa nähdä sytytänkö koko talon sen kaasuhellan kanssa.

2006-09-27T16:39:00.000-07:00

Alhambra ja Alhambra. Mä tykkään enemmän pulloversiosta:)

Täällä ollaan!

2006-09-27T15:53:00.000-07:00

Nyt saatiin netti tähän talouteen, joten blogi aukeaa kuten lupasin!

Pari viikkoa on täällä jo vietetty ja aika on mennyt todella nopeasti, vaikken ole oikeastaan TEHNYT mitään erikoista, vaan keskittynyt lähinnä hengailuun, ja kaupungin ilmapiirin tutkiskeluun. Aiemmin luulin Barcelonan olevan paras kaupunki on Earth, mutta ei; GRANADA on maailman paras! Olen ihan rakastunut tähän kaupunkiin ja sen ilmapiiriin. Granada on todellinen hippikaupunki, mihinkään ei ole kiire, täällä vaan hengaillaan:) Kaupunki on aika pieni, joten peruspaikat oppii tuntemaan melko nopeasti. Silti ei vielä ole mulla paikat kovinkaan hallussa, viimeksi tänään eksyin 50m päässä kotoani..

Perusasiat on jo koossa; kämpän löysin heti toisena päivänä ja ainakin tällä hetkellä tää vaikuttaa parhaalta mahdolliselta. Mulla on kolme kämppistä, Helena 24v ja Carlos 25v on espanjalaisia ja Victor 20v on ruotsalainen. Espanjalaiset ei puhu lähes ollenkaan englantia, joten meillä kotikielenä toimii aina espanja.... Välillä tajuan, välillä istun ja nauran sopivissa kohdissa ja näytän tyhmältä, muttei haittaa.. Ihan hyväkin etten osaa selittää kaikkia huonolla huumorilla varustettuja juttujani espanjaksi, tässä vaiheessa vielä kuvittelevat että minussa on edes jotain fiksuuden rippeitä!:) Victorin kanssa puhutaan joko espanjaa tai ruotsia, englantia vain äärimmäisissä hätätilanteissa. Victor on asunut täällä jo vuoden, joten herra puhuu sujuvaa espanjaa. Me ollaan oikea perhe täällä, hengaillaan vaan sohvilla ja tsiigataan telkkaria tai pelataan korttia tai kokkaillaan yhdessä ja syödään hyvin. Eilen viimeksi oltiin porukalla juhlimassa ja tanssittiin aamuseitsemään. Herranjumala mä olinkin kännissä, sillä baarimikko ihastu muhun ja Helenaan tarjoili ilmaisia shotteja.

Muutenkin on nestetasapainoa huollettu oikein urakalla, parin viikon aikana olen viettänyt ainoastaan yhden illan täysin selvinpäin ja mennyt kiltisti nukkumaan. Ja täällä kuulemma bileet vasta alkavat kun koulu alkaa ensi maanantaina, tää on ollu vasta harjottelua. Granada onkin tunnettu hillittömänä bilekaupunkina:)

Kavereita on myös tullut jo muutamia ja ihmiset tällä on muutenkin niin ihanan avoimia ja välittömiä.

Ja joo, on mulla yks mieskin, jonka tapasin jo ensimmäisenä iltan. Herra on norjalainen ja asuu täällä oppiakseen paremmin espanjaa. Mitähän mä siitä sanoisin, se on kunnon hippi joka rakastaa matkailua ja elämästä nauttimista, valmistunut yliopistosta pääaineena kansainvälinen politiikka, joten puhuttavaa meillä riittää. Se on 27v ja haluaa vielä vähän matkustella ja elää ennenkuin kasvaa aikuiseksi. Tää mies on ainut kenen kanssa puhun lähes pelkästään englantia, sillä välillä on ihana relata ja puhua jotain kieltä mitä osaa.. Mutta ei se oo mikään poikaystävä, vaan enemmänkin rollo, eli petikaveri, vaikka nähdään muuallakin kuin sängyssä, tänään viimeksi oltiin katsomassa futista. Yritän kovasti pysyä tämän vuoden sinkkuna, vaikkei se täällä olekaan helppoa, hyvännäkösiä miehiä riittää ja kaikki tuntuu tykkäävän musta:) Täällä on kivaa olla blondi;)

Tässä oli vähän kuulumisia, kirjoittelen myöhemmin lisää, nyt en jaksa sillä olo on edelleen eilisillasta aikamoisen heikko....