Tuesday, October 03, 2006
voih
Luennot alkoivat tänään......
Viimeisetkin harhaluulot mistään espanjantaidoista on kyllä hävinny. Mä oon ollu tääl kolme viikkoa ja tuntuu et kielitaito on vaan huonontunu, vaikka espanjaa käytänki kaikkien muiden paitsi T:n kanssa. En tajua, en. Tänäänkin vietin neljä tuntia lähinnä istuen ja tuijottaen edessä seisovaa hahmoa joka puhui täyttä hepreaa. Muut siinä kirjoitti muistiinpanoja ja nauroi joillekin vitseille jotka meni multa täysin ohi. Ainot asiat jotka täydelliseti ymmärsin olivat että lähes jokaiseen kurssiin kuuluu suullinen ryhmätyö ja joihinkin omakin esitelmä (jaiks!) sekä erään profesorin saarna meille Erasmuksille siitä miten hyödyttömiä olemme jos emme osaa puhua ja kirjoittaa kunnolla (tottahan se on, mutta masensi aikamoisesti kuulla se ensimmäisenä päivänä) lisäksi tämä "sympaattisenoloinen" herrasmies paasasi miten vihaa kännyköitä luennollaan juuri kun istuin itse kännykkä kädessä lähettämässä tekstiviestiä=)
Ei kovin vahvasti alkanut opiskelu täällä, mutta toivottavasti se siitä paranee. Vielä ei itketä.
Luentojen jälkeen tunsin itseni niin espanjalaiseksi kotirouvaksi kun riipuin neljännen kerroksen ikkunassa ripustamassa pyykkiä narulle ja yritin samalla kokkailla. Ihan hyvää illallista tuli, toivottavasti ei salmonellaa tai ruokamyrkytystä kanasta...... Tällä kertaa onnistuin jopa olemaan sammuttamatta kaasua joka kerta kun säädin sen voimakkuutta. Mutta oli ihan pakko ostaa kaupasta LU:n keksejä kun siinä oli suomalaiset tekstit!
Koulun alkamisen lisäksi ei ole mitään kummempaa tapahtunut, olen lähinnä hengaillut kämppisten, erityisesti Helenan kanssa ja viettänyt paljon aikaa myös tietyssä skandinaaviseurassa. Pikkuhiljaa alkaa elämä asettua enkä enää eksy kotikulmillani. Tää on niin kivaa aikaa kun oppii tuntemaan lähikaupat, lenkkipaikat ja hyvät baarit eikä enää eksy typeriin ja ylihintaisiin turistipaikkoihin. Nyt alkaa jo sisäistää että mä todella asun täällä enkä ole millään lomalla (koskee valitettavasti myös rahankäyttöä). Silti huomaan viettäväni vielä kuherruskuukautta tämän maan, kaupungin, yliopiston ja näiden ihmisten kanssa, tällä hetkellä kaikki on igual, ei jaksa hermostua mistään tai valittaa turhasta, pinnani on ultrapitkä tällä hetkellä. Mutta tiedän sen joskus loppuvan.
Mutta väsyttää ihan sairaasti ja huolestuttavat ja epätietoiset uutiset kotoa painavat mieltä, joten tänään ei jaksanut olla supersosiaalinen, siksi en saanut yhtään uutta kaveria yliopistolta. Täytyy vähän skarpata huomenna.
Viimeisetkin harhaluulot mistään espanjantaidoista on kyllä hävinny. Mä oon ollu tääl kolme viikkoa ja tuntuu et kielitaito on vaan huonontunu, vaikka espanjaa käytänki kaikkien muiden paitsi T:n kanssa. En tajua, en. Tänäänkin vietin neljä tuntia lähinnä istuen ja tuijottaen edessä seisovaa hahmoa joka puhui täyttä hepreaa. Muut siinä kirjoitti muistiinpanoja ja nauroi joillekin vitseille jotka meni multa täysin ohi. Ainot asiat jotka täydelliseti ymmärsin olivat että lähes jokaiseen kurssiin kuuluu suullinen ryhmätyö ja joihinkin omakin esitelmä (jaiks!) sekä erään profesorin saarna meille Erasmuksille siitä miten hyödyttömiä olemme jos emme osaa puhua ja kirjoittaa kunnolla (tottahan se on, mutta masensi aikamoisesti kuulla se ensimmäisenä päivänä) lisäksi tämä "sympaattisenoloinen" herrasmies paasasi miten vihaa kännyköitä luennollaan juuri kun istuin itse kännykkä kädessä lähettämässä tekstiviestiä=)
Ei kovin vahvasti alkanut opiskelu täällä, mutta toivottavasti se siitä paranee. Vielä ei itketä.
Luentojen jälkeen tunsin itseni niin espanjalaiseksi kotirouvaksi kun riipuin neljännen kerroksen ikkunassa ripustamassa pyykkiä narulle ja yritin samalla kokkailla. Ihan hyvää illallista tuli, toivottavasti ei salmonellaa tai ruokamyrkytystä kanasta...... Tällä kertaa onnistuin jopa olemaan sammuttamatta kaasua joka kerta kun säädin sen voimakkuutta. Mutta oli ihan pakko ostaa kaupasta LU:n keksejä kun siinä oli suomalaiset tekstit!
Koulun alkamisen lisäksi ei ole mitään kummempaa tapahtunut, olen lähinnä hengaillut kämppisten, erityisesti Helenan kanssa ja viettänyt paljon aikaa myös tietyssä skandinaaviseurassa. Pikkuhiljaa alkaa elämä asettua enkä enää eksy kotikulmillani. Tää on niin kivaa aikaa kun oppii tuntemaan lähikaupat, lenkkipaikat ja hyvät baarit eikä enää eksy typeriin ja ylihintaisiin turistipaikkoihin. Nyt alkaa jo sisäistää että mä todella asun täällä enkä ole millään lomalla (koskee valitettavasti myös rahankäyttöä). Silti huomaan viettäväni vielä kuherruskuukautta tämän maan, kaupungin, yliopiston ja näiden ihmisten kanssa, tällä hetkellä kaikki on igual, ei jaksa hermostua mistään tai valittaa turhasta, pinnani on ultrapitkä tällä hetkellä. Mutta tiedän sen joskus loppuvan.
Mutta väsyttää ihan sairaasti ja huolestuttavat ja epätietoiset uutiset kotoa painavat mieltä, joten tänään ei jaksanut olla supersosiaalinen, siksi en saanut yhtään uutta kaveria yliopistolta. Täytyy vähän skarpata huomenna.
# posted by abejita @ 1:33 PM 
