Una noche cualquiera en España

Sorry, en ole ehtinyt postailla, on ollut kaikenlaista muuta.

Niin pitkä tauko, etten muista mistä alottaisin...

Opiskelut menee jo paremmin, ymmärrän suurimman osan ja viime viikolla osallistuin väittelyynkin luennolla. Ymmärtämisen myötä alkaa opiskelut jo vähän kiinnostaakin ja on oikeestaan tosi kivaa ja mielenkiintoista, tosin ilman kielen tuottamia ongelmia ne ois jopa liian helppoja. Silti ärsyttää, sillä oon tavannut täällä tosi paljon Erasmuksia, ja suurin osa on kielitaidoltaan about mun tasolla tai alle, mut mun luennoille on just sattunu ne supervaihtarit jotka käyttää kieltä kuin natiivit ja osallistuu ja ymmärtää. Ois paljon helpompi olla jos en olis se ainoa "tyhmä ja hidasälynen guiri". Espanjankurssi on tosi hauska ja rentouttava, ei tarvii stressaa ei muutkaan aina ymmärrä ja siellä enimmäkseen jutellaan maan kultturista ja tavoista. Subjuktiivia en vieläkään hallitse ja kun sitä joskus tajuan käyttää, niin on aina pakko muistuttaa muitakin, heeeei, toi oli subjunktiivi, huomasitko!?! Tosi sulavaa siis mun kielitaito:)

Ollaan juhlittukin, mutta ei liikaa, sillä naapurit on ruvenneet vähän valittamaan meidän normaalin arkielämän meluista. En tajua miten täällä ihmiset voi olla niin tarkkoja melusta, vaikka kulttuuriin kuuluu ehdottomasti kovaäänisempi elämä kun Suomessa. Silti naapureiden soittamat poliisit on keskeyttäneet kaikki kotibileet joissa mä oon ollut. Ja meidän yläkerran naapuri hakkaa lattiaansa heti kun joku vähän korottaa ääntänsä yhentoista jälkeen (ja täällä se on tosi aikasin, nukkumaan jengi menee yleensä arkisin 12-1 aikoihin ja kun lähdetään ulos, niin monesti kotoa lähdetään vasta kahden tienoilla. Eli aika monta yläkerran nihkeilijän häiritsemistuntia. Nyt täytyy ottaa vähän iisimmin ettei joudu kadulle asumaan, siellä alkaa olla jo aika kylmä, varsinkin öisin.

Sit ilouutinen kaikille Espanjan miehille: mä oon taas vapaa. Jee:( T:n mummo kuoli ja se joutu lähtemään Norjaan jo pari viikkoa suunniteltua aikasemmin. Kuulin asiasta sunnuntaina ja viime päivät oonkin viettänyt aika tiivisti sen seurassa. Kivaa on ollut, muttei mitään maailman helpointa just nyt. Se lähti tänään ja hieman oli vaikeeta, kun tein tänään huomista esitelmää yhden norjalaisen pojan kanssa ja juteltiin norjalaisesta baarikulttuurista (se meidän esitelmä on baarikulttuurieroista) ja samaan aikaan sain viimesen viestin T:ltä lentokentältä. Jostain syystä oon tänään törmännyt kaikkiin mun kolmeen norjalaiseen tuttuun täällä. Universumin vittuilua, I guess. Tuntuu tosi tyhjältä, tapasin sen kuitenkin mun ekana päivänä täällä, eli se oli aika iso osa mun Granadaa. En tiedä nähdäänkö enää, nyt tuntuu et joo varmasti joskus, mut katotaan parin viikon päästä onko se mies korvaamaton.

Hassua, se oli ainut kenen kanssa täällä annoin itseni puhua englantia, nyt mun kaikki kommunikointi tapahtuu espanjaks, pelottavaa.

Sit olin mielenosotuksessa (Bolognan prosessia vastaan, heikentää espanjalaisten opiskelijoiden oloja, vaikka aika myöhästä sitä vastaa on enää kapinoida, kivaa oli silti) ja juhlimas Guardia Civilin (eli kusipääpoliisin) poikien kanssa (en samana iltana, enkä samassa sellissä;)

Viikon päästä pitäis lähtee johonkin reissuun kun on monta vapaapäivää ja Helenan synttärit. Mennään varmaan vuorille. Isomman reissaamisen jätän joulun jälkeiseks ajaks, mut nyt pitäis viel mennä Sevillaan ja Sierra Nevadalle.

Mut nyt jatkan Epikuroon käsittelyä, ja lupaan etten pidä yhtä pitkää taukoa.

Ja Sannalle hyvää synttäriä:) Lahjan saat sit ku nähään.

Muutama juttu täällä vähän ihmetyttää.

Ensinnäkin, menin viime viikolla ensimmäistä kertaa baariin korkkareissa (tennarityttö mikä tennarityttö) ja puolet miehistä ja suunnilleen 90% naisista oli mua lyhyempiä (Maija 166cm PITKÄ), Ellun kanssa paljon aikaa viettäneenä huomio oli aluksi hauska ja tuli ihan magee olo olla niin pitkä ja laiha (I wish). Sitten alkoi jo vähän ärsyttämään, kun oikeastaan kaikki mua iskemään tulleet miehet oli about mua leukaan asti (ne oli oikeesti ihan tavalliset viiden sentin korot eikä mitkään drag-queen-korkkarit!) Ihan hyvännäköisiä herrat oli, mutta ei vaan nappaa niin kääpiöt, ja niitä täällä riittää. Oon aina harmitellu hyvännäköisiä homomiehiä, se on niin haaskausta kun niitä ei voi saada, nyt harmittelen myös hyvännäköisiä lyhyitä miehiä, se on niin haaskausta kun niitä ei muuten halua. Vaikka enmä just nyt halua muita kun T:n, mut täytyy vähän alkaa tutkailla markkinoita ens vuoden varalle...

Annoin ihan viattomin aikein puhelinnumeroni yhdelle söpöläiselle joka järkkäilee kaikkia bileitä ja se lupas ilmottaa jos on hyviä. Tänään siltä tuli viesti et moi, mitä kuluu, vastasin et kiitos hyvää, mitäs sinne. Se vastas et on yksis bileissä, tuu tänne ni annan sulle paljon suukkoja. Ei kiitos! Ehkä toiseksi eniten ikävöimäni asia koirani jälkeen on suomalaisten (ja useimpien muiden ei-latinomiesten) hienovaraisempi iskemistyyli. Tää suoraan päällekäynti on melko pelottavaa tällaiselle ujolle ja kiltille suomitytölle. Ja liika innokkuus on aina turn off.

Sit mua ihmetyttää jotkut tv-mainokset joissa mainostetaan vaikka Kinder-suklaata tai flania hyvinä osina terveellistä ruokavaliota ja ravitsevina kaikille. Huhhuh mitä roskaa, sama juttu kun se Chupa Chups-mainos, joka kehui että niissä tikkareissa ei oo rasvaa, ei joo, mut vaan 100% sokeria... Pelottavaa vaan et jotkut oikeesti uskoo niitä mainoksia ja ostaa niitä tuotteita ja antaa niitä lapsilleen.

Ja mulla on jostain syystä ihan kauhee koirakuume, nään vaan söpöjä koirapentuja kaikkialla! En tietenkään voi nyt hankkia koiraa, mut kun haluisin... vaikka vain viikoks, niin ois se kuume parannettu:) Noh, toivottavasti näen Mökön jouluna.

Mun vanhemmat oli täällä. Viikon. Nyt oon ihan poikki, kun elin viikon ajan kahta eri elämää, ekaks heräsin aikasin ja hommailin kaikkea niiden kanssa, reissailtiin Gaudixissa ja Córdobassa (kauniita ja etenkin Córdoba oli niiiin hieno, et oli ihana tulla taas tänne vähän rähjäseen mutta kotoisaan Granadaan) ja shoppailtiin, käveltiin paljon ja syötiin hyvin, sellasta perus-turistimeininkiä. Sitten elin samaan aikaan mun omaa elämää: kävin luennoilla, riekuin baareissa ja vietin aikaa T:n kanssa (en esitelly sitä mun vanhemmille, mä en kuiteskaan oo katolinen kiltti tyttö). Kaikkea sitä mitä muutenki. Yöunet jäi siis aika vähiin, muttei haittaa, oli kivaa nähdä porukoita, esitellä niille mun kaupunkia ja tietenkin plussaa oli myös vaatevaraston laajentuminen about puolella sekä (klisheistä joo) ruisleipä, joka vaan on niin paljon terveellisempää kun tää pulla täällä. Silti nyt on taas rennompaa kun vanhemmat on tuhansien kilometrien päässä, eikä ole pelkoa törmätä niihin joka kadunkulmassa. Kaikkia asioita ei vaan ole tarkoitettu vanhempien silmille.

Oon keskustellut paljon Helenan kanssa Espanjan kulttuurista ja yhteiskunnasta, opiskelusta, työnteosta, sosiaaliturvasta, etc ja kuulin et suurin osa espanjalaisista opiskelijoista viettää lomaa kesäisin, eli ei mitään kesätöitä vaan lepoa ja rentoutumista, mulle outo ajatus sekä taloudellisesti että henkisesti. En edes muista kesää ilman kesätöitä, tääkin on jo aika luksusta et pärjää jotenkuten ilman työntekoa täällä. Mutta mun tapauksessa ne ei oo ne tulot vaan ne menot, eläisin täällä helposti puolellakin nykyisestä kulutuksesta, mutta en vaan osaa hallita mun rahankäyttöä...melko kypsää ja aikuista, hell yeah.

Opin muuten espanjankurssilla, että kun meen Marokkoon, niin en saa salakuljettaa sieltä kannabista Espanjaan (joo olin just sitä ajatellu...), siitä voi tulla aikamoisia vaikeuksia. Opettaja neuvoi ostamaan omaan käyttöön täältä, se on ihan samaa shittiä kun Marokossa. On vähän erilaista tää opetus täällä kun Suomessa..