Una noche cualquiera en España

Viime postauksen jälkeen olen käynyt:

Torremolinoksessa(äänestämässä!!!! En muuta, se on yks maailmankaikkeuden karmivimpia paikkoja, kaikki suomijuntit yhdessä espanjalaiskylässä, mun pahin painajainen)

Gibraltarilla: taas kerran apinoita moikkamassa ja isoveikan kans pelleilemässä

Rondassa: kaunis valkoinen kylä/kaupunki oksennusvuoriston keskellä

Madridissa: myöhästyttiin lentokoneesta, joten matka sinne taittuikin vuokra-autolla argentiinalaisen hessun ajellessa tasaista 170 km/h koko matkan, eli siis melkein kuin lentokoneella:) Myöhästyttiin vain massamiekkarista, mutta en ole eläissäni nähnyt niin paljon Espanjan lippuja kerralla. Käytiin vain Retirossa hengailemassa ja paukuteltiin raketteja kun Real Madrid teki maaleja Barcaa vastaan. Loistava matsi oli taas tän kevään KLASSIKKO, harmi vaan et tuli tasapeli.

Barcelonassa: hengailin Rafan kanssa (ollaan nyk. vain kavereita, fine by me) ja mun hostellissa oli vain jenkkejä.. Samoilin itsekseni metsäreittejä pitkin Tibidabolle, en suosittele jos on yksin liikenteessä, aika paljon naarmuja, haavoja ja aidanylittämisiä sisäiltyi siihen haikkaukseen, tyhmän tuurilla ei mitään sattunut...

Amsterdamissa: ekaks Israa moikkaamas ja sitten siirryin mutsin kanssa hotelliin (en enää muistanut että sellaisiakin on hostellien lisäks olemassa, ihan luksusta!) Rakastuin täysin siihen kaupunkiin, täytyy varmaan alkaa elään siihen malliin et se ois joskus mun kotikaupunki.

Rotterdamissa: aika shokki idyllisen Damin jälkeen, kaikki mitä näin oli vain moderneja lasipalatseja, ei kovin kaunista, musta tuli vielä enemmän pasifisti (suurin osa kaupungista tuhoutui sodassa, siksi se on niin moderni). Noh, täytyyhän kunnon Erasmuksen Rotterdamissa käydä, hehheh.

Ympäri Alankomaiden maaseutua: Tuli oikeesti kulttuurishokki, kaikki oli aika samanlaista kuin Suomessa! Espanjan jälkeen niin hiljaista ja rauhallista. Ja kun paikalla oli mutsi, broidi ja broidin tyttöystävän perhe, oli fiilis kuin oisin ollut kotona Suomessa (vaikka tietty kotona puhutaan suomea eikä englantia (onneks vielä kaikki nuoret osas espanjaa joten meillä oli "älä kerro äideille"-kieli;) Tuntu tosi oudolta olla taas huolehdettivana ja paapottavana kun oon tottunut niin itsenäiseen matkustamiseen. Tottakai oli kiva nähdä perhettä ja semi-sukulaisia. Heee, kävin tuulimyllyssä ja tanssin puukengillä!

Eindhovenin yö: hämmentävää, lähdettiin mun uuden Nora-siskon (broidin tyttöystävän sisko) kanssa katsastamaan maisemia (=miehiä) koska niiden mielestä mä tarviin hollantilaisen miehen. Einhovenin baarikatu launtai-iltana oli hassu sekoitus trendibaareja ja junttiloita, vilkkuvia valoja ja alakomaista lallattelumusaa. Ja kaikista pelottavinta olivat pitkät ihmiset. Herranjumala! Espanjan jälkeen kaikki tuntui ihan jättiläisiltä. Ja mä en valittettavasti oo koskaan kuolannu korisjoukkueita...

Granassa turistina: sekä broidin että tyttöjen kanssa, se on aina kivaa, Semana Santana nähtiin kulkueita ja musaa. Ja käytiin yhessä flamencobaarissa konsertissa, se oli ihan parasta. Ei mitään kauniita naisia tanssimassa kauniissa mekoissaa kastanjetit käsissä, vaan raavaita ja vähän tuoksahtelevia mustalaismiehiä pössyttelemässä ja spontaanisti tanssahtelemassa. Siis aitoa flamencoa eikä mitään turistikamaa. Ja tietty Mirador de San Nicolas ja litran Alhambra, aijajaijai.

Conilissa (Cadiz): Rentoa hengailua sekalaisessa seurueessa, kaks suomalaista junttia(;)kaunista ja sivistynyttä neitokaista) jotka ei puhu espanjaa ja kolme espanjalaista herramiestä jotka puhuu vain espanjaa. Eli olin aika tulkkina koko viikon, mutta hauskaa oli, rentoa rantaelämää ja juhlimista. Onneks pojat vähän rauhoitti meidän suomikännitaipumuksia, niin aamut oli helpompia:)

Tarifassa: Manner-Espanjan eteläkärki ja surffaritaivas. I`m in love! Toivottavasti mun ens kesän tukikohta!

Nyt on Semana Santat juhlittu ja töihin pitäisi taas alkaa. Ainakin pitäsi. Tänään aukeaa alakertaan uus baari, johon olen tehnyt tosi paljon pohjatyötä, eli flirttaillut niiden poikien kans aina kun oon nähnyt, pääsin eilen ihan opastetulle kierroksellekin. Eli ilmasia tuoppeja odotellessa... Toivottavasti siitä tulis menestys, tai ainakin siellä hengailis hyvää porukkaa, laiska-Maijan unelma! Voisin jopa varmasti mennä pyjamassa kaljalle;)

Mä oon ihan addiktoinut spinningiin ja Coco-Pops-muropatukoihin (saahan niitä Suomesta? Saahan???!!!). Siitä voitte päätellä jotain mun tänhetkisestä miestilanteesta.

Kiitoksia tytöille matkaseurasta ja kän(n)äyskiintiön täyttämisestä, kummasti sitä taas jaksaa olla Buddha-tyynenä kun on päässyt kunnolla flaidaamaan:D Elämän pieniä iloja: Let It Be rannalla auringonlaskun aikoihin kylmä kalija kädessä ja kunnon verbaalinen ilotulistusriita!

Labels: hyviä hetkiä, reissailua