Una noche cualquiera en España

"Hello Kitty;) Guess who`s back in Spain. :)"


Että sellasta...

Tämän viikon todo-listan kärjessä on Turvallisuus-ja puolustuspolitiikan kurssilla ensi viikolla starttaava simulaatio "Lähi-Idän kriisi 2009". Tosi mielenkiintoista, noita lisää, sillä käytännön penkomisella ja diplomatialla sitä oppii niiiin paljon enemmän. Mä oon Yhdysvaltain ulkoministeri. Harmi että hallinto vaihtuu, joten en pääse leikkimään itse Condi-paholaista, mutta kyllä tämän vallan silti tuntee (ja varmasti näyttää myös hyvältä cv:ssä;). Viime viikot ollaan käyty salaisia kähmintäneuvotteluja ja salaviestejä on vaihdettu luennoilla. Etenkin Israelin pojat ovat (yllättäen) tosi yhteistyönhaluisia ja muutama bisse on niiden laskuun jo tullut juotua.

Tässä pelissä pitää arvioida vastustajia, ja koska kaikki espanjalaisnuoret on niin jenkkivihamielisiä, on terrorisku Jumalan valitsemaa kansakuntaani vastaan varmasti odotettavissa. Irakin joukkueen tytöt ovat taas niin verenhimoisen näköisiä, että sieltä suunnalta on liittolaista turha hakea. Ja strategiaa hiottaessa oon yllättynyt omasta Machiavellismistani, mä en ois lojaali kellekään!

Mutta eniten odotan näkeväni Ranskan nöyryytystä, niiden tiimi koostuu ranskalaisista, joten ne eivät maansa esimerkin mukaan tajua miten pieni tekijä se etanansyöjien maa kansainvälisessä politiikassa onkaan. Heheh, oppivathan olemaan, ja sanomaan perdona eikä pardon.

Ja olen ilmeisesti eläytynyt roolini tosi hyvin, sillä kaikki kolme viimeisen viikon sisällä tavattua uutta tuttavuutta ovat jenkkejä, joita olen aiemmin onnistunut välttelemään todella kiitettävästi.

God Bless America, toivottavasti tän simulaation jälkeen tulen taas järkiini:D

Labels: perushauskaa

Viime postauksen jälkeen olen käynyt:

Torremolinoksessa(äänestämässä!!!! En muuta, se on yks maailmankaikkeuden karmivimpia paikkoja, kaikki suomijuntit yhdessä espanjalaiskylässä, mun pahin painajainen)

Gibraltarilla: taas kerran apinoita moikkamassa ja isoveikan kans pelleilemässä

Rondassa: kaunis valkoinen kylä/kaupunki oksennusvuoriston keskellä

Madridissa: myöhästyttiin lentokoneesta, joten matka sinne taittuikin vuokra-autolla argentiinalaisen hessun ajellessa tasaista 170 km/h koko matkan, eli siis melkein kuin lentokoneella:) Myöhästyttiin vain massamiekkarista, mutta en ole eläissäni nähnyt niin paljon Espanjan lippuja kerralla. Käytiin vain Retirossa hengailemassa ja paukuteltiin raketteja kun Real Madrid teki maaleja Barcaa vastaan. Loistava matsi oli taas tän kevään KLASSIKKO, harmi vaan et tuli tasapeli.

Barcelonassa: hengailin Rafan kanssa (ollaan nyk. vain kavereita, fine by me) ja mun hostellissa oli vain jenkkejä.. Samoilin itsekseni metsäreittejä pitkin Tibidabolle, en suosittele jos on yksin liikenteessä, aika paljon naarmuja, haavoja ja aidanylittämisiä sisäiltyi siihen haikkaukseen, tyhmän tuurilla ei mitään sattunut...

Amsterdamissa: ekaks Israa moikkaamas ja sitten siirryin mutsin kanssa hotelliin (en enää muistanut että sellaisiakin on hostellien lisäks olemassa, ihan luksusta!) Rakastuin täysin siihen kaupunkiin, täytyy varmaan alkaa elään siihen malliin et se ois joskus mun kotikaupunki.

Rotterdamissa: aika shokki idyllisen Damin jälkeen, kaikki mitä näin oli vain moderneja lasipalatseja, ei kovin kaunista, musta tuli vielä enemmän pasifisti (suurin osa kaupungista tuhoutui sodassa, siksi se on niin moderni). Noh, täytyyhän kunnon Erasmuksen Rotterdamissa käydä, hehheh.

Ympäri Alankomaiden maaseutua: Tuli oikeesti kulttuurishokki, kaikki oli aika samanlaista kuin Suomessa! Espanjan jälkeen niin hiljaista ja rauhallista. Ja kun paikalla oli mutsi, broidi ja broidin tyttöystävän perhe, oli fiilis kuin oisin ollut kotona Suomessa (vaikka tietty kotona puhutaan suomea eikä englantia (onneks vielä kaikki nuoret osas espanjaa joten meillä oli "älä kerro äideille"-kieli;) Tuntu tosi oudolta olla taas huolehdettivana ja paapottavana kun oon tottunut niin itsenäiseen matkustamiseen. Tottakai oli kiva nähdä perhettä ja semi-sukulaisia. Heee, kävin tuulimyllyssä ja tanssin puukengillä!

Eindhovenin yö: hämmentävää, lähdettiin mun uuden Nora-siskon (broidin tyttöystävän sisko) kanssa katsastamaan maisemia (=miehiä) koska niiden mielestä mä tarviin hollantilaisen miehen. Einhovenin baarikatu launtai-iltana oli hassu sekoitus trendibaareja ja junttiloita, vilkkuvia valoja ja alakomaista lallattelumusaa. Ja kaikista pelottavinta olivat pitkät ihmiset. Herranjumala! Espanjan jälkeen kaikki tuntui ihan jättiläisiltä. Ja mä en valittettavasti oo koskaan kuolannu korisjoukkueita...

Granassa turistina: sekä broidin että tyttöjen kanssa, se on aina kivaa, Semana Santana nähtiin kulkueita ja musaa. Ja käytiin yhessä flamencobaarissa konsertissa, se oli ihan parasta. Ei mitään kauniita naisia tanssimassa kauniissa mekoissaa kastanjetit käsissä, vaan raavaita ja vähän tuoksahtelevia mustalaismiehiä pössyttelemässä ja spontaanisti tanssahtelemassa. Siis aitoa flamencoa eikä mitään turistikamaa. Ja tietty Mirador de San Nicolas ja litran Alhambra, aijajaijai.

Conilissa (Cadiz): Rentoa hengailua sekalaisessa seurueessa, kaks suomalaista junttia(;)kaunista ja sivistynyttä neitokaista) jotka ei puhu espanjaa ja kolme espanjalaista herramiestä jotka puhuu vain espanjaa. Eli olin aika tulkkina koko viikon, mutta hauskaa oli, rentoa rantaelämää ja juhlimista. Onneks pojat vähän rauhoitti meidän suomikännitaipumuksia, niin aamut oli helpompia:)

Tarifassa: Manner-Espanjan eteläkärki ja surffaritaivas. I`m in love! Toivottavasti mun ens kesän tukikohta!

Nyt on Semana Santat juhlittu ja töihin pitäisi taas alkaa. Ainakin pitäsi. Tänään aukeaa alakertaan uus baari, johon olen tehnyt tosi paljon pohjatyötä, eli flirttaillut niiden poikien kans aina kun oon nähnyt, pääsin eilen ihan opastetulle kierroksellekin. Eli ilmasia tuoppeja odotellessa... Toivottavasti siitä tulis menestys, tai ainakin siellä hengailis hyvää porukkaa, laiska-Maijan unelma! Voisin jopa varmasti mennä pyjamassa kaljalle;)

Mä oon ihan addiktoinut spinningiin ja Coco-Pops-muropatukoihin (saahan niitä Suomesta? Saahan???!!!). Siitä voitte päätellä jotain mun tänhetkisestä miestilanteesta.

Kiitoksia tytöille matkaseurasta ja kän(n)äyskiintiön täyttämisestä, kummasti sitä taas jaksaa olla Buddha-tyynenä kun on päässyt kunnolla flaidaamaan:D Elämän pieniä iloja: Let It Be rannalla auringonlaskun aikoihin kylmä kalija kädessä ja kunnon verbaalinen ilotulistusriita!

Labels: hyviä hetkiä, reissailua

Sorry, oon ollut vähän muualla kuin netin ääressä, joten ei oo tullu päiviteltyä..

Tuntuu kuin olisin melkein taas lähtöruudussa; uudet kurssit, paljon uusia kavereita, uusia kuvioita. Luennot alkoi taas viime viikolla. Paljon mielenkiintoisempia ja-helpompia. Nyt huomaan miten paljon oikeasti oon kehittynyt espanjassa. Tai miten pihalla olin viime syksynä kun kurssit alko, ja miten heikosti puhuin tai YMMÄRSIN alussa. Hehe, nyt mä voin vaan katsella uusia kevään Erasmuksia kun ne tuijottaa luennoitsijaa sillä samalla tyhjällä katseella, vilkuilee epätoivoisena kun muut ympärillä suihkii muistiinpanoja, yrittää itse vääntää jotain jossa ei ole mitään logiikkaa ja ikävystyy kuoliaaksi, puoltoista tuntia on pitkä aika istua ja yrittää keskittyä kun ympärillä puhutaan täyttä hepreaa. Nyt mä oon yks niistä jotka todella ymmärtävät luennoitsijan vitsit, en koko ajan vilkuile kelloa tylsistyneenä ja teen ihan loogisia muistiinpanoja (kuitenkaan kirjoittamatta joka sanaa niinkuin jotkut...)

Ja samalla taas huomaan miten perusasiota joillain kursseilla jankataan. Esim. mun viidennen eli viimeisen vuosikurssin luennolla oikeasti opetetaan politiikan perusteorioita, jotka mä opin aikoinaan mun pääsykoekirjasta, joder!! Mutta yritän jaksaa istua siellä, aiheena on nimittäin Latinalaisen Amerikan poliittiset järjestelmät, eli toivon hartaasti että se muuttuu vähän haastavammaks. Ja nyt kun osaan ja ymmärrän enemmän, voin osallistua väittelyihinkin(aah) Tänään olin tulessa kun poliittisten teorioiden historia-kurssilla keskusteltiin Lutherista. Siellä on espanjalaisten lisäks vain yksi ranskalainen ja yksi italialainen, joten mä olin ainut luterilaisen maan ja kulttuurin asiantuntija;)

Pari viikkoa sitten vierailin viimeinkin Alhambrassa(siis Granadassa oleva entisen islamilaisen vallan muistomerkki, silloisen kuninkaan palatsi ja sen puutarhat etc.. Granadan symboli). Kaunishan se on, ehdolla yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä (ne ilmeisesti valitaan uudelleen?) ja siellä oli kunnon kampanjat käynnissä. Otin noin miljoona kuvaa, mutta parasta siellä oli vain pysähtyminen ja kaikkien niiden taidokkaiden yksityiskohtien ihaileminen. Uskomatonta miten aikoinaan on osattu rakentaa. Ja näin off-seasoninakin se oli täynnä turisteja, onneks Rafakin puhuu espanjaa niin kukaan ei luullut meitä jenkkituristeiks:)

Nyt kun olen viettänyt täällä jo pidemmän aikaa, niin on siistiä kun joku tulee kylään ja voin näyttää kaikkia hienoimpia paikkoja ja vähän "turistijuttuja". Tää on niin kaunis kaupunki (noh, koiranpaskaa ja pussikaljaa, mutta myös ihan kivoja ruskeita rakennuksia), mutta arjessa sen tietty unohtaa ja tarvii vieraat silmät taas sisäistämään tän hienouden.

Olin viikonvaihteessa viis päivää oksennustaudissa syömättä mitään. Great. Katsoin kaikki Youtuben Gilmore Girlsit (siis jaksot, en mitään tyhmiä amatööri-fiilistelymusavideoviritelmiä!). Sitten oli jo pakko vuokrata DVD:nä. Hehee, sain myös Helenan koukutettua, se ei ollut aikaisemmin edes kuullut koko sarjasta (WTF?!?)

Sitten niitä ikäviä juttuja: Suomesta kuuluu taas huonoja uutisia. Mutsi soitti maanantaina että Mökö lähtee sinä iltana. Ne oli valvoneet edellisen yön sen kanssa ja särkylääkkeetkään ei enää auttaneet. Ja mutsi sanoi että katseessaan se oli jo anonut vapautusta. Turha pitkittää sen kärsimyksiä, oli parempi antaa sen mennä kun se vielä oli suht onnellinen. Se eli kuitenkin melkein 14 onnellista vuotta. La Reina de casa, meidän kodin kuningatar. Ja kyllä mä tiesin jo jouluna ettei me enää nähdä, sanoin jo hyvästit, otin paljon kuvia ja videoita. Ja onhan se ollut aina tiedossa ettei koirat elä ikuisesti, neljätoista vuotta on jo aika maksimi. Ja mä oon kinda helpottunut mun porukoiden puolesta, onhan se niille rankkaa ja vastuullista. Nyt ne on täysin vapaita matkustelemaan ja tekemään kaikkea mitä haluaa tarvitsematta stressata Mökönhoidosta, eikä mun ja broidin tarvitse vuorotella hoitajina, etenkään kun kumpikaan ei asuta Suomessa.

Mutta silti tää on mulle maailmanloppu.

Labels: pahimmat hetket, vaihtelevia fiiliksiä

Madrid oli aika mainio paikka, ehkä liian tyylikäs (ja kallis) mulle, mutta hauska käydä ja shoppailla pari päivää. Tosin ensimmäinen ilta oli vähän liikaa mulle, oltiin nimittäin seurueessa, johon kuului ainakin kymmenen suomalaista, mä tiedän että tää kuulostaa tyhmältä, mutta se oli todella outoa. Siks olikin pakko vetää kunnon kännit. Hauskaa vaan et päätin vetää kunnon kännit Kapitalissa(se kuuluisa 7-kerroksinen disco) jossa juomat makso 11e (ja sisäänpääsy 20, joder!!! Perkeles millasen loven se teki mun lompakkoon! Onneksi join pelkkää vodkaa (siis FantaLimonilla) joten seuraavana päivänä ei ollut minkäälaista krapulaa, tosin kuin Tepalla, kjähkjäh!

Seuraava päivä shoppailtiin (kahdet kengät, mutta ei tietenkään Converseja joita olin etsimässä, kaks vyötä, t-paita, koruja, juliste, laukku...) Ja sitten mentiin cenailemaan ja sieltä taas Teean kavereiden kämpille (tosi mukavia españoleja, jotka kai pitää mua nyt aika sairaana/puutteisena mun huonon juttutason takia). Ja loppuilasta mentiin tanssimaan salsaa, jota jotkut osaa ja toiset(=yks suomalainen blondi..) ei. Mutta pojat yritti opettaa mun kärsivällisesti ja kai mä jo jotain pyörityksiä opinkin. Kiva tanssi, ja tanssiessa oli ihan mielettömän hauskaa! Täällä Granadassa ei niin tuu salsaa harrastettua, enemmän housea ja reggaeta, siks vaihtelu on aina herkkua. Ja parasta oli tietenkin nähdä vielä Tepaa tällä maaperällä ja nähdä sen hoodit ja homiet;) Kiitos sulle ja koita pärjätä jäähyväisissä ja Suomen talvessa.

Ja lauantai-illaksi kotiin. Hipercoliin, josta satsi nestemäistä, suomalaisena en tietenkään suostunut ostamaan Absolutia ja Finlandia ois ollu liian klishee (kuka sitä oikeesti juo? Tosin se on kuulemma baarien suosituin kaatovodka Bulgariassa...?) Stolichnaya (paras!!!) tarttui siis mukaan. Ja mikä parasta, löysin Ocean`s Spray-karpalomehua!!!(kaikki mut tuntevat tietää miten onnelliseks se mut sai:D) Pelkkää priimaa (ja tuotesijoittelua). Kotiinpäin ja vodkaetkot. Sitten meille uutta paikkaa korkkaamaan. Mentiin vähän keskustan ulkopuolelle, about kilometrin päähän Plaza de Torosille eli härkätaisteluareenalle jonka kyljessä on discoja. Ja ihan sairasta! Porukka siellä oli kuin jostain Kuopion paikallisesta; tissitoppeja ja huutavia mieslaumoja. Herranjumala, vähän keskustan ulkopuolelle ja päädytään Järvenpään RT:hen! Musta on kai tullut liian city-girl ja oon tottunu tyylikkäästi ja/tai persoonallisesti pukeutuneisiin tyyppeihin (juppeja tai hippejä, mut persoonallisuuksia) tää perushenkkamaukka/zara-tavisjengi oli vaan tosi masentavaa. Mä en nyt kauhean persoonallisesti pukeudu, mutta oon muuten persoonallisen näköinen, se on mun pelastus:). Tää paikka vaan oli niin AMIS alusvaate-silikoni-esitanssijoineen, vähän kulahtaneine baarimikkoineen ja kiiltävähiusvaihaisine gigolo-jorgeineen. Ei enää!! Mutta nopea ja hauska(hmm...) tapa täällä on, että jos vessaan on liikaa jonoa, niin sitten mennään vain jollekin lähikadulle rakkotyhjennykselle (aika NIMBYä)

Tänään on ollut ihan uskomaton sää, oon hengannut lähes koko päivän ulkona t-paidassa, istuen
terassilla kahvilla tai vain hengaillen plazoilla, aah, tää on niin elämää. Ja lomaa on vielä viikko.

Rafa tulee perjantaina ja mennään ainakin Alhabraan, se oli sen ainoa toivomus, muuten sen elämä on kuulemma mun käsissä, hehe!

Ja voimia Kännille taistelussa hyvien Karjala-hetkien takaisinsaamiseksi;) Älä anna niiden jyrätä sun ihmisoikeuksia!

Labels: hyviä hetkiä, reissailua

Hiihtolomahan se on täälläkin, ainakin mulla. Olen viettänyt kolme päivää Sierra Nevadalla. Jos joku sanoo ettei lautailu oo kunnon urheilua, niin laskekoon itse kolme päivää 8h/päivä monen kilometrin mittasia rinteitä. Aika rankkaa, mut ihan sairaan siistiä! Vuori on nyt vallotettu kehityin taas paljon, melkein entiselle tasolle, hyppelinkin vähän. Täydelliset maisemat, 45 hyvää rinnettä auki, pehmeetä lunta ja paljon hyvännäkösiä snoukkaripoikia;) Aijaijaijai:D

Nyt vaan mun naama näyttää tosi hehkeeltä kun mun nenä ja ylähuuli loistaa ihanan palaneen punaisina.. Omaa tyhmyyttä kun ei käytä tarpeeks rasvaa.. Ja nyt väsyttää, ekaks juhlaputki ilman unia ja sitten laskettelua ilman unia, ei ihme että kroppa on ihan poikki, tänään pitäis vielä jaksaa spinniin. Mutta sain mun tuhannen palan palapelin valmiiks, se oli pieni lomaprojekti, johon ehdin jo kehittää sairaita addiktio-oireita. Tuhat palaa vie yllättävän paljon aikaa, mutta se on aika hauskaa.

Huomenna Madridiin Tepan luo, kivaa! Vähän shoppailua ja paljon juhlimista, kunnon kaupunkiLOMA siis.

Erimaailaisten miesten tapaileminen sivistää, nyt selailen Wikipediasta tietoa Portugalista, että voin sitten päteä kun Rafa tulee:)

Raportoin sitten lisää Madridin jälkeen, nyt vetäydyn siestalle. Hehehe, pitäkää hauskaa siellä pakkasessa!!!

Labels: perushauskaa, reissailua

Tentit meni ainakin suhteellisen hyvin. Toisessa pääsin jo vähän irrottelemaan ja kirjottelin pitkät pätkät demokratiakritiikkiä ja mielipiteitäni sekularisaatiosta ja oli oikeesti ihan hauskaa kun pääs vuodattamaan mielipiteitään paperille mielenkiintosista aiheista, ei kieli ollut mikään este, ja mulla oli iso sanakirja mukana.

Nyt voi siis hyvillä mielin aloittaa lomailun. Eilenillalla mentiin vaan tapaksille, ja tänään ois tarkotus sit lähtee vähän isommin, piiiiiiiitkästä aikaa.

Yks todella outo tapaus: Eilen menin vielä kunnalliseen kirjastoon lukemaan ennen tenttiä, sillä se on kaikkia yliopiston kirjastoja lähinpänä, joten ajattelin kokeilla. Noh, aluks en löytäny varsinaista lukusalia, joten menin vaan yhteen hiljaiseen nurkkaan lukemaan. Siellä ei ollut ketään ja mulla oli iso pöytä ja pehmeä tuoli, aika luksusta. Sitten tulee joku kirjastovirkailija häätämään mut pois siitä, koska siellä ei saa opiskella vaan ne paikat on varattu kirjaston käyttäjille. Okei, ihan loogista, ymmärrän, mutta sillä hetkellä siellä ei ollut ketään muita ja siellä oli monta pöytää vapaana. Mutta ei- mut ajettiin yläkerran lukusaliin. Ja sehän olikin hieno paikka. Sijoitettu suoraan lastenosaston viereen (byääääääh, mamaaaa=aaarrrrggghh!!!) ja siellä oli noin 40 paikkaa jotka kaikki oli tietty varattu tenttikauden vuoksi. Sillä samalla alueella oli muitakin pöytiä, mutta niissä oli OPISKELU KIELLETTY, eli mun piti raahata hyllystä joku tietokirja ja käännellä välillä sivuja, sillä siellä kiersi henkilökuntaa vahtimassa, ettei me varmasti opiskella, no ei, poltellaan pilveä niinkun kunnolliset opiskelijat... Eikä siellä kirjastossa ollut ees muita käytttäjiä kuin niitä saatanan kakaroita ja opiskelijoita. Siis kirjastossa EI SAA OPISKELLA, muistakaa se. Ja kaikki virkailijat tuijotti kuin halpaa makkaraa ja tunsin itseni ihan toisen luokan kansalaiseks vaan sen takia että mä halusin LUKEA MUN TENTTIIN RAUHASSA!!

Käsittämätöntä.

Labels: mikä ihmeen kehitysmaa???, perushauskaa