Una noche cualquiera en España

En kyllä ymmärrä miten pingviini liittyy jouluun?!?

Meidän joulukuusi, ei nyt ihan perinteinen, mutta kyllä toikin jouluista tunnelmaa tuo. Feliz Navidaaaad!!!













Upeet oli maisemat. Mä ja José poseerataan auringonpaisteessa. Ja takana kiviä, lunta ei vielä riitä kaikkialle ja noin 80% siitä olikin tykkilunta, eli ei niin ihana pehmeetä, mutta upeet maisemat ja pitkät hyvät rinteet kompensoi kyllä.











Meitsin tyylinäyte: eka lasku kolmeen vuoteen, eli vähän jäykältä näyttää...

Haljennut kieli, isoja ja kipeitä mustelmia, palovamma, aivotärähdys. Kolmen kuukauden aikana. Sattuuhan sitä, mut miks aina mulle? Maailman tapaturma-alttein ihminen, tiedetään, jo pienestä pitäen terveyskeskuksen tädit tunsivat mut etunimeltä. En mielestäni elä mitenkään erityisen vaarallisesti, mutta silti on joku kohta kropasta aina vähän hajalla.

Viimeisin itseaiheutettu tapaturma oli kunnon kaatuminen Sierra Nevadalla, minne menin sunnuntaina poikien kanssa laskemaan. Aluks meni ihan hyvin, vaikken olekaan lautaillut kolmeen vuoteen siks otin aika rauhallisesti totutellen lautaan, rinteeseen ja lumeen. Pikkasen huteraa, mutta pian alkoi vanhat taidot muistua. Carlos ja Pedro meni sinisiin rinteisiin ja me mentiin Viktorin ja Josén kans punasiin. Oli niin siistit maisemat, ja ihana nähdä LUNTA pitkästä aikaa! Oltiin tosi korkeella, selkeellä ilmalla sieltä näkee kuulemma Afrikkaan asti, nyt näkyi vain 30km päässä oleva Granada. Luntakin oli riittävästi ja lämpötila semmonen -3 eli täydellinen laskusää.

Sitten ehkä neljännessä laskussa alko sujua taas tosi hyvin ja kiihdytin vauhtia ihan reilusti. Niin ihana fiilis, muistin miten paljon mä nautinkaan snoukkaamisesta, vauhdista, lumesta ja käännöksistä. Ja tietenkin satuin just jäiseen kohtaan ja lensin eka takaraivolle, siitä selälle, siitä mahalle, hetkeks pimeni, sitten heräsin siihen maailmaan upeimpaan tunteeseen kun keukoissa ei oo ilmaa ja naama on lumen peitossa. Jonkun aikaa siinä makasin ennenkun José tuli auttamaan mut ylös, oli nähnyt sen, aika kymmenen pisteen kaatuminen. Jeah.

Aluks oli vaan vähän hutera olo ja jatkoin tietty ihan normaalisti. Muutaman kivuliaan perse-ja polvikaatumisen jälkeen alkoi sattua liikaa ja jokin mun päässä naksahti (nyt myöhemmin mietittynä sanoisin että oiskohan ollu kenties itsesuojeluvaisto) enkä pystynyt enää kunnolla laskemaan, varoin liikaa ja laskin niin jäykästi, että kokoajanhan sitä sit kaatuu. En tiedä, alkoi vituttaa todella rankasti, laji jossa aikasemmin oon ollu hyvä ja nyt yhtä-äkkiä kuin joku aloittelija! Syö niin paljon itsetuntoa. En edes pystynyt enää nauttimaan laskemisesta, mutta oli vaan suomalaisena aasina pakko lyödä päätä seinään yrittää vaan väkisin. Lopulta olin aivotärähdyksen jäljiltä niin sekasin ja pyörtymispisteessä, että oli pakko luovuttaa (Carlosin lääkäriserkun painostuksesta). Mutta Sierra Nevada: Tää oli vaan ensimmäinen erä, helmikuussa palaan kypärän ja polvisuojien kanssa ja PRKL mähän lasken hyvin niinku ennenkin!!!

Sitten alkoi unettaa ja taju mennä ja kun päästiin himaan olin jo aika tokkurassa, oksensin ja nukuin sitten 12 tuntia putkeen. ja heräsin syömään ja nukuin vielä 6 tuntia lisää. Silti eilenkin olin ihan tokkurassa enkä oikeen jaksanut olla kauaa pystyssä ennenkuin alkoi taas pyörryttää. Tänään oon onneks voinut jo paremmin, eikä tarvinnut mennä lääkäriin. Koko kroppa on kuin tappelun jäljiltä, toinen polvi ihan musta ja muutenki mustelmia ympäri kroppaa ja niska ja hartiat jäykkänä. Kyljet ja selkä kipeinä. Terveellinen laji tuo lumilautailu. Eli maksoin neljäkymppiä itseni telomisesta, välineet sain onneks lainaksi Josén kaverilta.

Granada alkaa olla jo joulutunnelmissa, jouluvaloja, -koristeita, kukkia ja espanjalaiseen tapaan seimiä on kaikkialla, kaunista on. Kaikkialla soi joululaulut ja ihmisillä hyvä mieli, aamen. Ja lahjastressi painaa tietysti. Helena lähti jo Las Palmasiin. Tänään mennään ostamaan joululottokuponki, saa nähdä miten käy, arvonta on perjantaina, mulla on hyvä fiilis siitä, sellanen kutina on, että voitto tulee. Lupasin jo ostaa isoveljelle kämpän (eihän osallistujia ole kuin 20 miljoonaa). Mitenköhän ulkomaalaisvihamieliseks nää espanjalaiset muuttuis jos kuulis et voittajien joukossa on yks suomalainen ja yks ruotsalainen? Huomenna juhlitaan Viktorin 21-vuotissynttäreitä (oih, miten nuori vielä!!;)) Eli ehkä tässä täytyy vielä kunnolla ottaa Granassakin. Luentojakin on torstaille saakka, mutta aina voin kuvitella lähteneeni jo, hehe. Ei enää jaksa opiskella jouluviikolla, 30 sivua luen vielä kristinuskon vaiheista Roomassa ja isä Augustinuksesta, mutta sit se on loppu.

Musta ei kyllä koskaan voi tulla täysin espanjalaista, koska olen allerginen jouluherkku turrónille (manteleita) eikä suklaaversio oo niin hyvää=( Ihan kiva tulla Suomeen hetkeksi, varmaan tuntuu hassulta alkaa puhua taas suomea ja ymmärtää 100% kaikki keskustelut. Ja kiva päästä baariin juomaan muutakin kuin rommipiñaa ja olla ehkä rehellisesti kännissä. Ja tietenkin nähdä kaikkia pitkästä aikaa:) Sairaan nopeesti mennyt kyllä aika. Mutta vielä en ala stressata siitä, kesäkuussa sitten ehtii.

Jos en ehdi päivittää ennen joulua, niin Hyvää Joulua kaikille! Ja hyvää uutta vuotta myös, katsotaan jos ehdin reissun päältä postailla, jos en, niin palaan asiaan sitten tammikuun puolessavälissä.

Hasta luego=)

Loman jälkeen koittaa aina arki, ja tänä aamuna se koitti karusti; meidän talossa ei toimi lämmitys, eikä myöskään lämmintä vettä tule ollenkaan. Ei kivaa. Vajaa kuukaus sitten oltiin viikko ilman lämmintä vettä, eikä se kyllä ole mitään herkkua. Ihan festarimeininkiä, mutta ei vaan voi olla koko aikaa kännissä tai nähdä keikkoja.

Las Palmasissa oli hauskaa. Tosin välillä ahdisti se vanhojen rumien skandinaavituristien määrä, mutta enimmäkseen niissä paikoissa missä me oltiin ei ollut kuin paikallisia. Tosin ehkä pahin seksintappomielikuva ikinä oli saaren parhaan biitsin nudistiosa ja erityisesti nudistien rantalentismatsi. Mikähän siinä on, että itseään haluavat esitellä alasti juuri ne kaikkein vanhimmat, rumimmat ja lihavimmat yksilöt...? Muuten rantareissu oli kiva, käveltiin koko rannan poikki, aurinko paisto, 27C ja merikin oli suht lämmin.

Muuten oli ihan helmireissu, juhlittiin Helenan synttäreitä, cenailtiin joka ilta, ja ihan oikeita annoksia eikä mitään tapaksia. Jännä miten onkaan tottunut syömään vaan pikkuannoksia kerrallaan, niin iso lautanen tuottaa suuria ongelmia. Mä kyllä tykkään paikallisesta tavasta, et seurue tilaa aina monta annosta kerrallaan, ja kaikki syö sit kaikkia ja lasku jaetaan osiin (ja pojat monesti maksaa, hehe).

Yks eniten mulle ongelmia tuottanut asia oli perisuomalainen eurooppalaistumiskynnys, eli poskisuudelmat. Täällä mantereella se on aina kaks, eikä tuota mulle mitään ongelmia, se on mulla jo niin selkäytimessä, että tulee aina automaattisesti (älkää sit pliis naurako mulle jouluna kun pussailen teitäkin!!). MUTTA kanarialla se onkin vain yksi pusu! Aluksi hirveetä sähläystä ja ohisihtauksia. Mutta kaikista vaikeinta oli, että kun jengi tiesi mun olevan mantereelta, niin osa antoi yhden, ja osa antoikin kaksi. Eli kun mä opin antamaan yhden, niin sitten tuleekin kahta. Hämmentävää, ja paljon noloja tilanteita. Helena sano, et pitää vaan tietää mistä toinen on (siis mantereelta vai Kanarialta tai lattariAmerikasta) ja pussailla sen mukaan. Mutta enhän mä voinu sitä tietää, eli tervehtiminen oli mulle aina vähän jännää, tuli kömpelösuomalainen-olo ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni. Mutta ehkä paras puoli tossa reisussa oli se, että vietin viis päivää pelkästään espanjaa puhuvien seurassa, ilman sanakirjaa (unohtu!) ja ilman ongelmia. Muutamaa meluisaa hetkeä lukuunottamatta ymmärsin kaikki keskustelut, ja osallistuin myös, olin siis aikalailla oma puhelias itseni-espanjaks, aika hienoa!!!

Kanarialla on vielä halvenpaa kuin täällä, yhdessa paikassa kaks rommiFantaa ja bisse makso yhteensä 7,60, aika edullista siis. Mä oon vaan vähän yrittänyt vältellä noita paikkoja, koska täällä Espanjassa (ja varmaan aika monessa muussakin maassa) kaikkein halvimmat paikat, sekä ulkomaalaisten suosimat paikat tarjoilee yleensä carrafónia eli huonolaatuista alkoholia, joka tuodaan isoissa kanistereissa ja tiskillä olevat pullot täytetään sillä. Maku on kännissä mixerin kanssa melko sama kuin normaalissakin viinassa, mutta siitä tulee ihan hirveä darra. Pari kertaa oon kärsiny kamalasta päänsärystä kahden romminpiñan jälkeen. Eli siis ongelma on ihan todellinen, eikä vaan ylijuopottelun selittely-yritys!!! Paras keino sen scheissen välttämiseks on joko käydä vain kalliissa ja hienoissa paikoissa tai sit ostaa porukalla oma hupipullo jossa on sinetit tallella. Tai sitten tehdä niinkuin me yleensä, eli ottaa reilut pohjat himassa ja juoda clubeilla vaan se yks pääsylipun mukana tuleva juoma (hyvä idea, mutta käytännön totetus jää yleensä heikonlaiseks, eli darrat on täällä välillä ihan hirveitä! Mutta kiva että voi syyttää huonolaatuista alkoholia eikä itseään:)

Nyt on sitten edessä puolentoista viikon arki, joka sisältää pelkkää tentteihinlukua, yhden menoillan ja yhden cenan. Mutta suuremman hippailun jätän Suomeen 23.12->, perinteitä kunnioittaen joulupäivä Yanossa tottakai;) ja Pariisiiin, Lyoniin, Barcelonaan, ja jos voimia(=rahaa) jää, niin myös Madridissa sitten juhlitaan. Eli vähän Ranska-Espanja-tourneeta tiedossa, tän "rankan" opiskelun jälkeen tarviikin vähän lomaa.

Ja vielä yks juttu. Mitä enenmmän mä ymmärrän opetuksesta täällä, sitä tyhmemmältä musta tuntuu, sillä esim. mun kurssi relaciones internacionales on aikalailla lukio-eka vuosi yliopistossa-perusasiaa, ja tää on kolmannen vuosikurssin kurssi. Tää taso täällä on ihan hämmentävä. Nää on asioita joista oon ylpeä kun oon Suomesta:korkea englannin osaaminen ja muutenkin korkea opetuksen taso. Täällä ehkä joka kahdeskymmenes yliopisto-opiskelija puhuu edes jotenkuten englantia, ja vanhemmista ihmisistä ehkä joka sadas. Mun kaks muuta kurssia, Historia de las ideas políticas ja Política exterior de España auttaa mua ainakin vähän, edellisellä saan tod.näk korvattua yhden puuttuvan kurssin ja Espanjan ulkopolitiikkaa nyt ei hirveesti Suomessa opeteta ja se on mielenkiintoista. Keväänkin kurssit on vähän Espanja-painotteisia, että edes jotain myös oppisin täällä. Tietty kielitaito on tärkein, ja nyt alkaa huomata, et oon ees vähän kehittyny täällä. Un poquito.

Kuka sano et espanjalaiset tytöt on tummia? Okei, suomalainen erottuu silti. Helenan synttäri-ilta, miljoonan viinipullon ja tuhannen rommipullon jälkeen, eli aikamoinen känni-ilta, jonka tuloksena yks tyyppi putkaan ja yks poliisien etsintään ihmissuhdedraama-tappelun vuoks ja yks kadonnu puhelin ja avaimet.. Kun espanjalaiset ottaa, niin nekin ottaa välillä kunnolla;)




Kauneinta Gran Canariaa, vuorilla. Takana näkyy meri. Helenan poikaystävän Brunon koira Ancarakin tykkää maisemista. Mun maha vaan ei tykänny mutkaisista rinteistä ja laatta lensi (darrallakin saattoi olla jotain tekemistä sen äkillisen pahan olon kanssa), niinkuin myös 12 vuotta sitten kun viimeks kävin siellä, perinteitä täytyy kunnioittaa, hehe.



Ruminta Gran Canariaa: Maspalomasin dyynit. Biitsissä ei mitään vikaa, saaren paras ranta, mutta ihmisissä sitäkin enemmän. Inglesin puolella ranta täynnä lapsiperheitä ja tää puoli rannasta on nudisteille. Ei kyl kuulu mun ideaali lomakohde Top10:neen. Mitään en vihaa niin paljon kuin turistirysiä! Mutta hauskaa oli ja mikäs tuolla oli bikineissä hillua +27 asteessa.
Ja tässähän on käynnissä alaston lentopallo-ottelu, kuva otettu dyynin päältä. Ja en osallistunut!

...korjaus edelliseen, "itsekritiikki on yliarvostettua"-kategoriaan kuuluvaan täysin turhaan postaukseen: En olekaan täällä kun Felipe tulee, vaan lähdetään tiistaina Helenan kanssa sen hoodeille Las Palmasiin. Mikä voikaan olla suomalaisempi tapa viettää itsenäisyyspäivää (kateellisen Linnanjuhla-kyyläyksen jälkeen) kuin viettää se Gran Canarialla, Las Palmasissa:) Tosin Suomi-baarit taitaa jäädä väliin, ja muutenkin taidan pitää hajurakoa suomituristeihin...

Mutta ihanaa päästä biitsille, en olis uskonu et täältä Etelä-Espanjastakin kaipaa etelän aurinkoon. Fiestaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Hehee, Asturian prinssi Felipe tulee tänne Granadaan 8.päivä ja sen takia katutyöt tehdään pikavauhdilla (tääl on ollu pääkatu remontissa varmaan puol vuotta) ja kaikki laitetaan kuntoon ennen Felipen saaapumista. Ajattelin myös laittaa itseni kuntoon ja mennä kaduille seisoskelemaan, jos se vaikka jättäis sen vaimonsa ja haluis uuden suomalaisen tytön, pääsisin ainaki piireihin:) On se kivaa asua kuninkaallisten maassa.