Una noche cualquiera en España

Loman jälkeen koittaa aina arki, ja tänä aamuna se koitti karusti; meidän talossa ei toimi lämmitys, eikä myöskään lämmintä vettä tule ollenkaan. Ei kivaa. Vajaa kuukaus sitten oltiin viikko ilman lämmintä vettä, eikä se kyllä ole mitään herkkua. Ihan festarimeininkiä, mutta ei vaan voi olla koko aikaa kännissä tai nähdä keikkoja.

Las Palmasissa oli hauskaa. Tosin välillä ahdisti se vanhojen rumien skandinaavituristien määrä, mutta enimmäkseen niissä paikoissa missä me oltiin ei ollut kuin paikallisia. Tosin ehkä pahin seksintappomielikuva ikinä oli saaren parhaan biitsin nudistiosa ja erityisesti nudistien rantalentismatsi. Mikähän siinä on, että itseään haluavat esitellä alasti juuri ne kaikkein vanhimmat, rumimmat ja lihavimmat yksilöt...? Muuten rantareissu oli kiva, käveltiin koko rannan poikki, aurinko paisto, 27C ja merikin oli suht lämmin.

Muuten oli ihan helmireissu, juhlittiin Helenan synttäreitä, cenailtiin joka ilta, ja ihan oikeita annoksia eikä mitään tapaksia. Jännä miten onkaan tottunut syömään vaan pikkuannoksia kerrallaan, niin iso lautanen tuottaa suuria ongelmia. Mä kyllä tykkään paikallisesta tavasta, et seurue tilaa aina monta annosta kerrallaan, ja kaikki syö sit kaikkia ja lasku jaetaan osiin (ja pojat monesti maksaa, hehe).

Yks eniten mulle ongelmia tuottanut asia oli perisuomalainen eurooppalaistumiskynnys, eli poskisuudelmat. Täällä mantereella se on aina kaks, eikä tuota mulle mitään ongelmia, se on mulla jo niin selkäytimessä, että tulee aina automaattisesti (älkää sit pliis naurako mulle jouluna kun pussailen teitäkin!!). MUTTA kanarialla se onkin vain yksi pusu! Aluksi hirveetä sähläystä ja ohisihtauksia. Mutta kaikista vaikeinta oli, että kun jengi tiesi mun olevan mantereelta, niin osa antoi yhden, ja osa antoikin kaksi. Eli kun mä opin antamaan yhden, niin sitten tuleekin kahta. Hämmentävää, ja paljon noloja tilanteita. Helena sano, et pitää vaan tietää mistä toinen on (siis mantereelta vai Kanarialta tai lattariAmerikasta) ja pussailla sen mukaan. Mutta enhän mä voinu sitä tietää, eli tervehtiminen oli mulle aina vähän jännää, tuli kömpelösuomalainen-olo ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni. Mutta ehkä paras puoli tossa reisussa oli se, että vietin viis päivää pelkästään espanjaa puhuvien seurassa, ilman sanakirjaa (unohtu!) ja ilman ongelmia. Muutamaa meluisaa hetkeä lukuunottamatta ymmärsin kaikki keskustelut, ja osallistuin myös, olin siis aikalailla oma puhelias itseni-espanjaks, aika hienoa!!!

Kanarialla on vielä halvenpaa kuin täällä, yhdessa paikassa kaks rommiFantaa ja bisse makso yhteensä 7,60, aika edullista siis. Mä oon vaan vähän yrittänyt vältellä noita paikkoja, koska täällä Espanjassa (ja varmaan aika monessa muussakin maassa) kaikkein halvimmat paikat, sekä ulkomaalaisten suosimat paikat tarjoilee yleensä carrafónia eli huonolaatuista alkoholia, joka tuodaan isoissa kanistereissa ja tiskillä olevat pullot täytetään sillä. Maku on kännissä mixerin kanssa melko sama kuin normaalissakin viinassa, mutta siitä tulee ihan hirveä darra. Pari kertaa oon kärsiny kamalasta päänsärystä kahden romminpiñan jälkeen. Eli siis ongelma on ihan todellinen, eikä vaan ylijuopottelun selittely-yritys!!! Paras keino sen scheissen välttämiseks on joko käydä vain kalliissa ja hienoissa paikoissa tai sit ostaa porukalla oma hupipullo jossa on sinetit tallella. Tai sitten tehdä niinkuin me yleensä, eli ottaa reilut pohjat himassa ja juoda clubeilla vaan se yks pääsylipun mukana tuleva juoma (hyvä idea, mutta käytännön totetus jää yleensä heikonlaiseks, eli darrat on täällä välillä ihan hirveitä! Mutta kiva että voi syyttää huonolaatuista alkoholia eikä itseään:)

Nyt on sitten edessä puolentoista viikon arki, joka sisältää pelkkää tentteihinlukua, yhden menoillan ja yhden cenan. Mutta suuremman hippailun jätän Suomeen 23.12->, perinteitä kunnioittaen joulupäivä Yanossa tottakai;) ja Pariisiiin, Lyoniin, Barcelonaan, ja jos voimia(=rahaa) jää, niin myös Madridissa sitten juhlitaan. Eli vähän Ranska-Espanja-tourneeta tiedossa, tän "rankan" opiskelun jälkeen tarviikin vähän lomaa.

Ja vielä yks juttu. Mitä enenmmän mä ymmärrän opetuksesta täällä, sitä tyhmemmältä musta tuntuu, sillä esim. mun kurssi relaciones internacionales on aikalailla lukio-eka vuosi yliopistossa-perusasiaa, ja tää on kolmannen vuosikurssin kurssi. Tää taso täällä on ihan hämmentävä. Nää on asioita joista oon ylpeä kun oon Suomesta:korkea englannin osaaminen ja muutenkin korkea opetuksen taso. Täällä ehkä joka kahdeskymmenes yliopisto-opiskelija puhuu edes jotenkuten englantia, ja vanhemmista ihmisistä ehkä joka sadas. Mun kaks muuta kurssia, Historia de las ideas políticas ja Política exterior de España auttaa mua ainakin vähän, edellisellä saan tod.näk korvattua yhden puuttuvan kurssin ja Espanjan ulkopolitiikkaa nyt ei hirveesti Suomessa opeteta ja se on mielenkiintoista. Keväänkin kurssit on vähän Espanja-painotteisia, että edes jotain myös oppisin täällä. Tietty kielitaito on tärkein, ja nyt alkaa huomata, et oon ees vähän kehittyny täällä. Un poquito.