Friday, October 27, 2006
Paco y Carmelo
Elämä täällä on ollut suht rauhallista, arki on alkanut ja tiettyjä rutiineja alkanut muodostua, ihan kivaa. Luennot on edelleen tosi vaikeita, pitää keskittyä tosi paljon että ymmärtäis edes vähäsen. Turhauttaa tosi paljon istua ymmärtämättä mitään, tulee tosi idiootti-olo. Aina ei oo hirveesti motivaatiota mennä, mutta yritän kyllä.... Ens viikolla en skippaa yhtään luentoa!
Espanjankurssi alko kans ja siel on tosi kivaa, opettajat on tosi rentoja ja se on enemmän höpöttelyä ja rentoa oppimista kuin esimerkiks Tampeen yliopiston nimeltämainitsemattoman natsimamman espanjantunneilla.... Opettajat aina kyselevät meiltä mitä uusia sanoja ollaan opittu, vähän noloa, sillä muun uudet sanat on aina lähinnä puta madre-espanjaa ja katuslangia, eli sitä kaikista hyödyllisintä kieltä:)
Tällä viikolla ollaan otettu paljon rauhallisemmin juhlimisen kannalta, ensimmäistä kertaa lähdin vasta eilen torstaina, T oli hankkinut meille liput Ojos de Brujo-nimisen bändin konserttiin joka soittaa flamencopohjasta pop-oriental-reggaeta(?) Keikka oli kyl ihan loistava, se oli yhessä "teollisuushallissa" keskustan ulkopuolella. Automatka sieltä takas keskustaan oli kyl hauska, varmaan 20 kännistä hippiä pakun pohjalla... Ennen keikkaa törmäsin yhteen tyttöön joka hetken keskustelun jälkeen paljastui puoliks suomalaiseks, oli hauska puhua vähän suomea välillä, mutta kännitilan ja pelkän espanjan- ja englanninpuhumisen vuoks mun suomi olikin niin jäässä et jotkut sanat tuli ensin mieleen espanjaks, superweird! Olin aikamoissa kännissä (thanks to T), ja kun menin hakemaan juomia baaritiskiltä törmäsin paluumatkalla yhteen matalaan pöytään jota en huomannut, nyt mun molemmissa reisissä on kämmenenkokoset mustelmat. Kaunista! Mutta kuten kunnon alkoholisti, yhtään en juomia läikyttänyt! Mustelmat on niin suuret et niille piti (taas) antaa nimet, ne on Paco ja Carmelo. Onneks en tällä kertaa törmäilly kasvojeni kanssa, ja onneks ei oo enää minihamekelit. Ei siis mitään näkyvää vahinkoa.
Tänään oon kärsinyt ihan kaameasta krapulasta, en tajua miks. Ehkä alkaa ikä painaa... Tänään ei huvittais yhtään lähteä, mut Helena tossa vieressä yrittää kovasti houkutella ja mä oon melkosen helppo tyttö näissä asioissa;)
Ai niin by the way, mä oon muuten varattu nainen nykysin (nyt vaan piirtämään rasteja seiniin!), joo me seurustellaan, mutta vaan 13.12 asti (sit T lähtee Norjan kautta Etelä-Amerikkaan ainakin puoleks vuodeks eikä siis tulla olemaan edes samalla mantereella, joten oon aika realisti tosta jatkosta) Hehe, tällanen määräaikaseurustelu on just sopiva munkaltaselle sitoutumiskammoselle ikiteinille. Jotkut sanois tätä masokismiks, mä sanon tätä elämäks, ihan mun tuuria... :)
Espanjankurssi alko kans ja siel on tosi kivaa, opettajat on tosi rentoja ja se on enemmän höpöttelyä ja rentoa oppimista kuin esimerkiks Tampeen yliopiston nimeltämainitsemattoman natsimamman espanjantunneilla.... Opettajat aina kyselevät meiltä mitä uusia sanoja ollaan opittu, vähän noloa, sillä muun uudet sanat on aina lähinnä puta madre-espanjaa ja katuslangia, eli sitä kaikista hyödyllisintä kieltä:)
Tällä viikolla ollaan otettu paljon rauhallisemmin juhlimisen kannalta, ensimmäistä kertaa lähdin vasta eilen torstaina, T oli hankkinut meille liput Ojos de Brujo-nimisen bändin konserttiin joka soittaa flamencopohjasta pop-oriental-reggaeta(?) Keikka oli kyl ihan loistava, se oli yhessä "teollisuushallissa" keskustan ulkopuolella. Automatka sieltä takas keskustaan oli kyl hauska, varmaan 20 kännistä hippiä pakun pohjalla... Ennen keikkaa törmäsin yhteen tyttöön joka hetken keskustelun jälkeen paljastui puoliks suomalaiseks, oli hauska puhua vähän suomea välillä, mutta kännitilan ja pelkän espanjan- ja englanninpuhumisen vuoks mun suomi olikin niin jäässä et jotkut sanat tuli ensin mieleen espanjaks, superweird! Olin aikamoissa kännissä (thanks to T), ja kun menin hakemaan juomia baaritiskiltä törmäsin paluumatkalla yhteen matalaan pöytään jota en huomannut, nyt mun molemmissa reisissä on kämmenenkokoset mustelmat. Kaunista! Mutta kuten kunnon alkoholisti, yhtään en juomia läikyttänyt! Mustelmat on niin suuret et niille piti (taas) antaa nimet, ne on Paco ja Carmelo. Onneks en tällä kertaa törmäilly kasvojeni kanssa, ja onneks ei oo enää minihamekelit. Ei siis mitään näkyvää vahinkoa.
Tänään oon kärsinyt ihan kaameasta krapulasta, en tajua miks. Ehkä alkaa ikä painaa... Tänään ei huvittais yhtään lähteä, mut Helena tossa vieressä yrittää kovasti houkutella ja mä oon melkosen helppo tyttö näissä asioissa;)
Ai niin by the way, mä oon muuten varattu nainen nykysin (nyt vaan piirtämään rasteja seiniin!), joo me seurustellaan, mutta vaan 13.12 asti (sit T lähtee Norjan kautta Etelä-Amerikkaan ainakin puoleks vuodeks eikä siis tulla olemaan edes samalla mantereella, joten oon aika realisti tosta jatkosta) Hehe, tällanen määräaikaseurustelu on just sopiva munkaltaselle sitoutumiskammoselle ikiteinille. Jotkut sanois tätä masokismiks, mä sanon tätä elämäks, ihan mun tuuria... :)
# posted by abejita @ 11:56 AM 
