Una noche cualquiera en España

Mun vanhemmat oli täällä. Viikon. Nyt oon ihan poikki, kun elin viikon ajan kahta eri elämää, ekaks heräsin aikasin ja hommailin kaikkea niiden kanssa, reissailtiin Gaudixissa ja Córdobassa (kauniita ja etenkin Córdoba oli niiiin hieno, et oli ihana tulla taas tänne vähän rähjäseen mutta kotoisaan Granadaan) ja shoppailtiin, käveltiin paljon ja syötiin hyvin, sellasta perus-turistimeininkiä. Sitten elin samaan aikaan mun omaa elämää: kävin luennoilla, riekuin baareissa ja vietin aikaa T:n kanssa (en esitelly sitä mun vanhemmille, mä en kuiteskaan oo katolinen kiltti tyttö). Kaikkea sitä mitä muutenki. Yöunet jäi siis aika vähiin, muttei haittaa, oli kivaa nähdä porukoita, esitellä niille mun kaupunkia ja tietenkin plussaa oli myös vaatevaraston laajentuminen about puolella sekä (klisheistä joo) ruisleipä, joka vaan on niin paljon terveellisempää kun tää pulla täällä. Silti nyt on taas rennompaa kun vanhemmat on tuhansien kilometrien päässä, eikä ole pelkoa törmätä niihin joka kadunkulmassa. Kaikkia asioita ei vaan ole tarkoitettu vanhempien silmille.

Oon keskustellut paljon Helenan kanssa Espanjan kulttuurista ja yhteiskunnasta, opiskelusta, työnteosta, sosiaaliturvasta, etc ja kuulin et suurin osa espanjalaisista opiskelijoista viettää lomaa kesäisin, eli ei mitään kesätöitä vaan lepoa ja rentoutumista, mulle outo ajatus sekä taloudellisesti että henkisesti. En edes muista kesää ilman kesätöitä, tääkin on jo aika luksusta et pärjää jotenkuten ilman työntekoa täällä. Mutta mun tapauksessa ne ei oo ne tulot vaan ne menot, eläisin täällä helposti puolellakin nykyisestä kulutuksesta, mutta en vaan osaa hallita mun rahankäyttöä...melko kypsää ja aikuista, hell yeah.

Opin muuten espanjankurssilla, että kun meen Marokkoon, niin en saa salakuljettaa sieltä kannabista Espanjaan (joo olin just sitä ajatellu...), siitä voi tulla aikamoisia vaikeuksia. Opettaja neuvoi ostamaan omaan käyttöön täältä, se on ihan samaa shittiä kun Marokossa. On vähän erilaista tää opetus täällä kun Suomessa..