Una noche cualquiera en España

Sorry, en ole ehtinyt postailla, on ollut kaikenlaista muuta.

Niin pitkä tauko, etten muista mistä alottaisin...

Opiskelut menee jo paremmin, ymmärrän suurimman osan ja viime viikolla osallistuin väittelyynkin luennolla. Ymmärtämisen myötä alkaa opiskelut jo vähän kiinnostaakin ja on oikeestaan tosi kivaa ja mielenkiintoista, tosin ilman kielen tuottamia ongelmia ne ois jopa liian helppoja. Silti ärsyttää, sillä oon tavannut täällä tosi paljon Erasmuksia, ja suurin osa on kielitaidoltaan about mun tasolla tai alle, mut mun luennoille on just sattunu ne supervaihtarit jotka käyttää kieltä kuin natiivit ja osallistuu ja ymmärtää. Ois paljon helpompi olla jos en olis se ainoa "tyhmä ja hidasälynen guiri". Espanjankurssi on tosi hauska ja rentouttava, ei tarvii stressaa ei muutkaan aina ymmärrä ja siellä enimmäkseen jutellaan maan kultturista ja tavoista. Subjuktiivia en vieläkään hallitse ja kun sitä joskus tajuan käyttää, niin on aina pakko muistuttaa muitakin, heeeei, toi oli subjunktiivi, huomasitko!?! Tosi sulavaa siis mun kielitaito:)

Ollaan juhlittukin, mutta ei liikaa, sillä naapurit on ruvenneet vähän valittamaan meidän normaalin arkielämän meluista. En tajua miten täällä ihmiset voi olla niin tarkkoja melusta, vaikka kulttuuriin kuuluu ehdottomasti kovaäänisempi elämä kun Suomessa. Silti naapureiden soittamat poliisit on keskeyttäneet kaikki kotibileet joissa mä oon ollut. Ja meidän yläkerran naapuri hakkaa lattiaansa heti kun joku vähän korottaa ääntänsä yhentoista jälkeen (ja täällä se on tosi aikasin, nukkumaan jengi menee yleensä arkisin 12-1 aikoihin ja kun lähdetään ulos, niin monesti kotoa lähdetään vasta kahden tienoilla. Eli aika monta yläkerran nihkeilijän häiritsemistuntia. Nyt täytyy ottaa vähän iisimmin ettei joudu kadulle asumaan, siellä alkaa olla jo aika kylmä, varsinkin öisin.

Sit ilouutinen kaikille Espanjan miehille: mä oon taas vapaa. Jee:( T:n mummo kuoli ja se joutu lähtemään Norjaan jo pari viikkoa suunniteltua aikasemmin. Kuulin asiasta sunnuntaina ja viime päivät oonkin viettänyt aika tiivisti sen seurassa. Kivaa on ollut, muttei mitään maailman helpointa just nyt. Se lähti tänään ja hieman oli vaikeeta, kun tein tänään huomista esitelmää yhden norjalaisen pojan kanssa ja juteltiin norjalaisesta baarikulttuurista (se meidän esitelmä on baarikulttuurieroista) ja samaan aikaan sain viimesen viestin T:ltä lentokentältä. Jostain syystä oon tänään törmännyt kaikkiin mun kolmeen norjalaiseen tuttuun täällä. Universumin vittuilua, I guess. Tuntuu tosi tyhjältä, tapasin sen kuitenkin mun ekana päivänä täällä, eli se oli aika iso osa mun Granadaa. En tiedä nähdäänkö enää, nyt tuntuu et joo varmasti joskus, mut katotaan parin viikon päästä onko se mies korvaamaton.

Hassua, se oli ainut kenen kanssa täällä annoin itseni puhua englantia, nyt mun kaikki kommunikointi tapahtuu espanjaks, pelottavaa.

Sit olin mielenosotuksessa (Bolognan prosessia vastaan, heikentää espanjalaisten opiskelijoiden oloja, vaikka aika myöhästä sitä vastaa on enää kapinoida, kivaa oli silti) ja juhlimas Guardia Civilin (eli kusipääpoliisin) poikien kanssa (en samana iltana, enkä samassa sellissä;)

Viikon päästä pitäis lähtee johonkin reissuun kun on monta vapaapäivää ja Helenan synttärit. Mennään varmaan vuorille. Isomman reissaamisen jätän joulun jälkeiseks ajaks, mut nyt pitäis viel mennä Sevillaan ja Sierra Nevadalle.

Mut nyt jatkan Epikuroon käsittelyä, ja lupaan etten pidä yhtä pitkää taukoa.

Ja Sannalle hyvää synttäriä:) Lahjan saat sit ku nähään.