Una noche cualquiera en España

Joululoman reissu oli ihan mieletön! Siitä toipumiseen onkin mennyt melkein viikko...

Nyt en kirjoita sen enempää siitä, tarinoin kaikki kokemukset joskus paremmalla ajalla, kun aika on kullannut tulvivien hostellisuihkujen, persejuttujen, jatkuvan unenpuutteen ja toistuvien darra-aamujen muistot:)

Kahden viikon vähäunisen, mutta ihan mielettömän hauskan Suomi-Ranska-Espanja-turneen jälkeen oli edessä karu paluu arkeen tällä viikolla: Kolme tenttiä kuun lopussa eikä mulla rehellisesti sanottuna oo näillä tiedoilla tai muistiinpanoilla mitään realistista mahdollisuutta läpäistä niitä.. että hyvin menee sillä saralla. Nyt olenkin jo ajatuksen tasolla valmistautunut opiskelemaan koko loppukuun. Ei matkustelua, ei paljon juhlimista, vaan laadukasta opiskelua ja 100% läsnäoloa luennoilla.

Tähän elämään mahtuu taas hyvää ja kylmäävän huonoa. Täällä kaikki menee opiskelua lukuunottamata loistavasti: oli ihana nähdä taas hyviä kavereita, oli todellinen kotiinpaluu. Suomessa huomasin, että tää kämppä täällä on tällä hetkellä mun ainoa ja oikea koti- muualla olen vain kyläilemässä. Mikäs siinä, ei se mitään isompia kriisejä aiheuttanut. Sitten mun elämään mahtuu myös uusi, Barcelonassa tavattu- ja siellä myös valitettavasti asuva -mies, joka on....niiiiin.... hauska, huumorintajuinen, fiksu, kunnianhimoinen, hyvännäköinen, kielitaitoinen.....täysin mun jalat alta vievää sorttia. Ei olla vielä kauaa tunnettu, mutta ollaan vietetty tuntikausia meseillen, tekstaillen, ja puhelimessa puhuen niiden ihanien Barcelonan päivien lisäks (sori vielä kerran Tepa!!!!). Saa nähdä mitä siitä nyt tulee, ainakin on molemminpuolisia vierailuja jo suunnitteilla...:)

Sitten kun kaikki menee täällä hyvin, niin Suomen päässä ei. Mulle hyvin tärkeä ja rakas ihminen on kadonnut. Ollut kadoksissa jo kuusi päivää. Kyllähän noita katoamisia sattuu, mutta ei koskaan lähipiirissä. Ei voi ymmärtää läheisten tuskaa ennenkuin itselle rakas ja tärkeä ihminen, jonka kanssa tulee pidettyä aivan liian vähän yhteyttä, on kadoksissa. Tää on ihan kauheeta, kun en mä täältä Espanjasta käsin voi tehdä mitään. Vain odottaa, odottaa, odottaaa-aaa. Pää on täynnä kaikenlaisia teorioita ja avoimia kysymyksiä, mitä on tapahtunut? MIKSI? Ja olen viimeaikoinna surffaillut lukien katoamisuutisia ja yleensä kaava menee niin, että ihminen on kadoksissa monta kuukautta ja sen jälkeen löydetään kuolleena jostain järvestä, jos löydetään.

Mutta mulle se ihminen ei ole kuollut ennenkuin toisin todistetaan ja nään sen kun seuraavan kerran kävelen Corneriin. Ihan varmasti.

Ja myös eräs isovanhemmista vetelee viimeisiään. Toivottavasti kesällä edessä ei ole kuin kolmet häät, eikä myös kaksia tai useampia hautajaisia.

Mutta ens kerralla (toivottavasti) vähän positiivisempaa tekstiä:)

Niin ja kiitos kaikille ihanille ystävilleni tuesta näinä parina kauheana päivänä, te ootte olleet ihania, niinkun aina:) ********

Labels: vaihtelevia fiiliksiä